It's a kind of magic

Torstaina kävin rannalla, tai siis kävin lähinnä katsomassa rantaa. En ole koskaan erityisemmin kaivannut veden äärellä olemista, mutta onhan se ihan mukavaa että halutessani pääsen kävelemään rannalle noin puolessa tunnissa. Ei sillä että pitkään aikaan edes välimeren vesi olisi niin lämmintä, että minä menisin uimaan, mutta ehkä siellä pitää joku kerta lämpimämpien säiden tullessa käydä ainakin varpaansa kastamassa.

ihan kivaltahan tuo näytti

vastaavia hiekkaveistoksia oli rannalla enemmänkin.

Perjantaina taas vähän haahuilin ympäriinsä töiden jälkeen. Sain vihdoin ja viimein ostettua postikortteja lähetettäväksi Suomeen. Ei kenenkään kannata kuitenkaan vielä hetkeen odotella postia täältä, sillä ei mulla ole mitään aavistustakaan siitä mitä kirjoittaisin niihin, mutta on nyt ainakin kortit ja merkit valmiina sitten kun keksii jotain kirjotettavaa.

En ehtinyt kovinkaan kauaa olla asunnolla perjantai-iltana kun puhelin yhtäkkiä päätti ettei toimi enää. Se oli vähän temppuillut jo edellispäivien aikana, mutta ei mitään erityisen poikkeavaa. Yhtäkkiä se vain meni pimeäksi eikä ole reagoinut mitenkään mihinkään sen jälkeen. Yhtään en tiedä mitä tapahtui, mutta ei toimi ei. Älypuhelinriippuvainen kun olen, ahdistus iski varsin kovaa ja nopeasti. Äkkiä sitten Skypen kautta yhteyttä vanhemmille kotiin ja tuskainen puhelu aiheesta "mitäs nyt?". Olin kyllä hyvin tietoinen että uusi puhelin pitäisi varmaan tämän vuoden puolella ostaa, mutta en ollut ihan varautunut että joutuisin ostamaan sen täältä. Mukanani on toki Nokian peruspalikkapuhelin, jota oli tarkoitus käyttää lähinnä suomen simkortin säilytyspaikkana. Haasteita tuotti puhelimen takakuoren irrottaminen, oikeasti, se tekniikka on niin epäkäytännöllinen ja huono, että muistutti taas siitä miksi Nokialla ei mene enää kovin lujaa.

matopeli puolestaan muistutti miksi nokialla joskus meni lujaa

Lauantaina ei sitten ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä puhelinostoksille. Täällä suositaan hyvinkin paljon kaikkia mahdollisia liittymä+puhelin kytkykauppoja, varmasti käteviä ja edullisia jos asuisi täällä pidemmän aikaa, mutta tähän hätään ne eivät aiheuttaneet muuta kuin ylimääräistä hämmennystä erillisine hintoineen ja paketteineen. Pienen haahuilun ja kiertelyn jälkeen suuntasin El Corte Inglésiin. El Corte Inglés on siis espanjalainen tavarataloketju ja tavarataloja löytyy oikeastaan jokaisesta vähänkin isommasta Espanjan kaupungista, lisäksi nykyään myös Portugalissa on muutama liike. Hyvä valinta kaupaksi johon kannattaa suunnata jos etsit jotain, mutta et ole oikein varma mistä aloittaa.

Edellisillan nopean taustatyön jälkeen sopivaksi ja melko helposti täältä löytyväksi puhelimeksi valikoitui Samsungin Galaxy A5, jonka kanssa on nyt tarkoitus elellä seuraavat vuodet. Samaan syssyyn oli vihdoin aika mennä hankkimaan myös paikallinen prepaid-liittymä, jonka hankkiminen oli todella helppoa kun vaan osasi sanoa mitä tarvitsee. Kaiken tämän puhelinahdistuksen jälkeen, olo oli varsin helpottunut, joten päätin mennä kunnolla syömään. Hard Rock Cafe osui sopivasti kohdalle ja oli kyllä ainakin tänään niin oikea valinta kun vaan olla ja voi. Ihanan kovalla soiva musiikki, palvelu kuin jostain oppikirjasta, ruoka jota ei tarvinnut itse laittaa, uusi toimiva puhelin ja iloinen hämmennys, kun naapuripöydän n. 10-vuotias tyttö tiesi kuka Freddie Mercury on. Välillä elämä on oikeasti aika kivaa.

tälläinen se uusi nyt on