torstai 28. tammikuuta 2016

Más despacio no es más aburrida

On tosissaan alkanut tottua tähän rytmiin, että ei ole kiire leikkimään turistia mihinkään. Halutessaan voi tuhlata tunnin aikaa siihen, että yrittää laittaa itselleen samanlaisen kampauksen kuin Star Warsin Reyllä ja sitten purkaa tuon epämääräisen sykerökasan vain 10 minuuttia myöhemmin. Lähdin sunnuntaina liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen. Suuntasin Ramblaa pitkin satamassa sijaitsevaan Maremagnum kauppakeskukseen, joka on auki myös sunnuntaisin. Rambla nyt on varsinkin viikonloppuisin tupaten täynnä ihimisiä kokoajan, mutta nyt osui kohdalle erityisen kummallinen joukko. Kulkue jossa oli elokuvahahmoja Star Warsista ja Frozenista. Musiikkina soi vuorotellen musiikkia jommastakummasta elokuvasta. Ihan varma en ole mihin tämä liittyi mutta ihan hauskahan se on kun yhtäkkiä huomata kävelevänsä Olafin vierellä.
Olaf ja kaverit
Päädyin paluumatkalla johonkin antiikki/kirpputori kojujen keskelle. Kaikenlaista, mitä ihmeellisempää tavaraa siellä oli myynnissä. Jalkapalloon liittyviä asioita varsin paljon, mm. Real Madrid viiri ajalta kun nykyisin 65-vuotias Espanjan maajoukkueen päävalmentaja Vicente del Bosque vielä itse pelasi. Erikoisin löytö oli kuitenkin Suomen Palloliiton viiri, vaikea sanoa miten pitkän ajan takaa, mutta ei ihan tuorein yksilö, joka tapauksessa pakkohan se oli kaikessa turhuudessaan ostaa mukaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten se on tänne kulkeutunut.



Tämän jälkeen jatkoin matkaani ja menin Plaça Reialille lähes vahingossa. Hurmaavan näköinen aukio ihan Ramblan kupeessa on sellainen paikka, jossa varmaan keväämmällä viitsii oleskella pidempäänkin. Haahuilin siitä eteenpäin vielä Barri Gòticin läpi. Siellä kapeilla kaduilla ja kujilla riitti vilinää sunnuntainakin. Vilkuilin hetken aikaa yhden sporttibaarin ikkunoista Valioliigaa, mutta en ainakaan tällä kertaa viitsinyt edes ajatella yrittää mahtua sisään sinne melkolailla pelkästään miehiä täynnä olevaan irlantilaistyyppisen juottolaan.

Plaça Reial 

tästä tuli vähän mieleen Aleksanterinkatu
Tiistaina lähdin työpäivän jälkeen hakemaan postista pakettia jonka äiti oli lähettänyt. Posti ei tosiaan ollut ihan mikään pikkuinen luukku jossain kaupan kyljessä, vaan aivan superjättimäinen koristeellinen rakennus lähellä merta. Siellä sitten jonottelin jonkun aikaa ja onneksi oikein täytetyn lappusen kanssa onnistuin kuin onnistuinkin saamaan paketin, jossa oli pari postikorttia, villasukat ja ikivanha ruotsin sanakirja. Kaksi jälkimmäistä saattavat kuulostaa kohtalaisen sekopäisiltä asioilta lähettää Barcelonaan, mutta tosiaan asunnolla on kylmät lattiat eikä kokoajan huvita käyttää kenkiä. Ruotsin sanakirja sen sijaan, no kun työssäoppimisen näytöissä kysytään myös ruotsin osaamista niin... ehkä tuota voi jossain vaiheessa vilkaista. Täällä on kuitenkin kielten kanssa tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin. Pahinta on kun ihan joka kerta ei ensin tajua vastapuolen puhuvan katalaania, vaan kuivttelee oman espanjankielentaidon äkillisesti kadonneen. Kielissä on paljon yhteistä ja katalaanista pystyy puhuttunakin pystyy EHKÄ ymmärtämään suurinpiirtein mistä on kyse, mutta siihen se aikalailla jääkin.

paketti kotoa
Töissä on mennyt varsin mukavasti, aika paljon tulee lähetettyä sähköpostilla kaikenlaisia kyselyitä ja työstettyä jonkun verran niihin liittyviä juttuja. Tänään aamulla pääsin ohjaajani kanssa käymään tutustumassa yhdessä hostellissa. Itselläni on ollut vähän epäilyksiä hostellien suhteen, mutta ainakin tuo oli ihan superviihtyisän oloinen, oikeastaan paljon siistimpi ja viihtyisämpi kuin monet hotellit missä olen ollut. Vierailu toi mukanaan toki myös mukavaa vaihtelua muuten melko samankaltaisiin työpäiviin. Viikonlopuksi on jo jonkin verran suunnitelmia, joista varmaan ensi viikon alussa päivitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti