Lauantaina menin siis vaihteeksi katsomaan jalkapalloa. Kyseessä oli La Ligan kärkiotttelu FC Barcelona - Atlético Madrid. Oli mukavaa päästä näkemään ottelu, jossa vastustaja pystyi edes jotenkin haastamaan Barçaa. Atlético sortui liikaa rikkeisiin, eikä pystynyt alivoimalla, varsinkaan kahden miehen alivoimalla enää tasoittamaan ottelua. Paljon Atléticon kovuudesta kertoo kuitenkin se, että he alivoimallakin pystyivät luomaan niin vaarallisen tilanteen, että paikalliset eivät huomanneet aloittaa toisenpuoliajan itsenäisyyshuutoja ajallaan.
 |
| Kyllähän noi pelaajat oli tosiaan aika lähellä. |
Kuten kuvasta voi ehkä päätellä, tällä kertaa istuin siis tosiaan sen lähes 100 riviä alempana kuin viimeksi. Pelin seuraaminen onnistuu paremmin sieltä piippuhyllyltä, mutta jos haluaa päästä paremmin tunnelmaan mukaan, onnistuu se paremmin lähes kentän tasolta olevilta paikoilta. Tietenkin vaihtoehtona myös paikat jostain siitä väliltä, mutta ne toki maksavat hieman enemmän. Pakko todeta, että oikeasti tunnelma Barçan matseissa ei ole niin hyvä kuin monet ehkä kuvittelevat ja toisaalta varmasti ihmiset kokevat tunnelman hieman eri tavoin. Tietenkin juuri näissä isommissa, lähes loppuunmyydyissä, otteluissa on varsin mukavasti tunnelmaa ja jännitystä, mutta jotain häntäpään joukkuetta vastaan Camp Noulla saattaa olla kymmeniätuhansia tyhjiä paikkoja ja oikeasti melko hiljaista.
 |
| Myös Atléticon maalivahti, keltapaitainen Jan Oblak, tuli ottelun lopussa mukaan yrittämään maalintekoa |
Sunnuntai päivä meni varsin rauhallisesti, mm. pyykinpesun merkeissä. Ei siinä pyykinpesussa tosiaan mitään kovin jännittävää ole, mutta kun pyykinkuivaus tapahtuu keittiön ikkunan ulkopuolella olevassa pyykkitelineessä, pitää pyykejä ripustaessa olla varsin varovainen. Ei nimittäin ihan hirmuisesti innostaisi, jos pitäisi lähteä kyselemään alakerran naapureilta pudonneita vaatteita takaisin.
Sunnuntai-iltana tapasin luokkakaverini
Miinan, joka on myös tekemässä työssäoppimista Barcelonassa.
Oli tosi kiva nähdä, vaihtaa kuulumisia ja jutella työssäoppimisesta. Kävimme syömässä pinchoksia, jotka siis ovat hyvin samankaltaisia monille tutumpien tapasten kanssa, suurimpana erona se, että pinchoissa on yleensä pohjalla leipä ja niihin on pistetty pieni tikku pitämään niitä kasassa. Ero on kuitenkin monesti melko häilyvä ja nimi saattaa joskus osittain siitäkin missäpäin Espanjaa ollaan.
Lopuksi pakko vielä hehkuttaa. Rakastan karttoja ja olen kaupoissa ehtinyt törmätä jo ties minkälaisiin ihaniin (ja ylihintaisiin) karttajuttuihin. Löysin eilen poistomyyntikorista Euroopan kartan, johon voi raaputtaa paikat jossa on käynyt. Siihen on lisäksi merkitty myös mm. joitain nähtävyyksiä. Se oli kaupan viimeinen yksilö ja maksoi suunilleen viidesosan alkuperäisestä hinnastaan. Se on mennyt parista kohtaa hieman nuhjuiseski, mutta raaputuspinta on niin vahvaa, että ei ole päässyt pahemmin vahingoittumaan. Pitää muistaa säilyttää myös tuo putkilo niin saan kartan täältä kuskattua ehkä myös koti-Suomeen saakka.
 |
| vielä en ole raaskinut rapsuttaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti