Tan llena de recuerdos

Varsin vauhdikas viikko takana. Nyt vähän tiivistetty, mutta silti ehkä vähän turhan pitkä selostus siitä, mitä kaikkea ehdin nähdä ja tehdä vanhempieni kanssa. Oli tarkoitus kirjoitella tätä päivitystä valmiiksi jo pitkin viikkoa pikkuhiljaa, mutta pitkien päivien jälkeen ei vaan ollut energiaa tai kiinnostusta kirjoitella. Huomaan muuten ottaneeni paljon vähemmän kuvia kuin silloin kun olen ollut yksin liikenteessä. Nyt tämän kirjoittaminen on toiminut taukona koulujuttujen tekemisessä. Huomattavasti helpompi ja hauskempi kirjoittaa esimerkiksi hyvästä ruoasta kuin työssäoppimisesta ja käsitellä sitä mitä on oppinut.

Vanhempani saapuivat siis Barcelonaan viime viikon keskiviikkoiltapäivänä. Se, että puhuin sinä iltana varmaan suunnilleen saman verran kun edellisen viikon aikana yhteensä ei varmaankaan ollut kaikista fiksuin idea alustavassa flunssassa, mutta vaikea sitä olisi ollut hiljaakaan olla kun oli niin paljon kuulumisia vaihdettavana. Kaupunkiin kyllä tuli hetkellinen hiljaisuus siinä vaiheessa, kun keskiviikkoillan päätteeksi mestarien liigan ottelu Madridissa loppui ja Barcelona jäi tippui jatkosta.

Torstaina kävimme Arenas ostoskeskuksessa ja sen näköalatasanteella. Eiväthän ne näköalat sieltä ole tosiaankaan kaupungin parhaita, mutta jokin siinä paikassa on vaan jotenkin hurmaavaa ja tuo katon tilankäyttö on suorastaan ihailtavaa.

ryhmäselfie olympiapuistossa

Perjantaina olin siis töistä vapaalla. Lähdimme aamupäivällä käymään Iniestan viinikaupassa. Avataan tätä siis hieman, jalkapalloilija Andres Iniesta perheineen on siis kunnostautunut myös viininviljelyssä. Heillä on viinitila kotiseudullaan Fuentealbillan kunnassa, joka sijaitsee Kastilla-La Manchan itsehallintoalueella. Omia viinejään he ovat tuottaneet myyntiin nyt muutaman vuoden ajan ja yksi myyntipisteistä on Barcelonassa, ei kovin kaukana Camp Nousta. Tietenkin perheessä, jossa kaikki seuraavat jalkapalloa, tuollaista kauppaa ei vaan voi jättää väliin.

Päivemmällä menimme kiertelemään Montjuïcin alueelle. Kävimme Poble Espanyolissa, joka on siis ikään kuin koko Espanja pienoiskoossa. Hauska idea, jossa oli hyvin saatu tavoitettua tunnelmaa Espanjan eri alueilta. Jollain tavalla tuo idea on ehkä vähän vanhentunut, mutta mukavan omanlainen ja rauhallinen tunnelma alueella oli.

poble espanyolista ei paljoakaan järkeviä kuvia niin tässä nyt vaikka appelsiinikuva

Illalla kävimme katsomassa Font Màgican, eli tuon "maagisen suihkulähteen" show'n. Parisenkymmentä minuuttia kestävä show, jossa suihkulähde tavallaan tanssii musiikin tahdissa. Suihkulähde on varsin jättimäinen ja esitystä oli katsomassa niin paljon ihmisiä, että musiikkia ei erityisemmin kuullut. Suihkulähteen liikkeet ja värit näkyvät kyllä aivan loistavasti myös hieman kauemmas, mutta jos haluaa kuulla myös musiikin, kannattaa mennä paikalle todella hyvissä ajoin, todennäköisesti myös talvemmalla ja illan myöhemmissä esityksissä saattaa olla hieman vähemmän ihmisiä.

katsoimme aluksi tätä tien toiselta puolelta, mutta menimme kesken esityksen myös hieman lähemmäs

Lauantaina oli mun synttärit, ikää on nyt siis 22 vuotta, saa nähdä miten kauan menee ennen kuin sen oikeasti muistaa. Aloitimme aamupäivällä kaupoissa pyörimisellä ja jatkoimme siitä Jamón experienceen, joka todella on nimenomaan kokemus. Ensin varsin kattava ja sopivasti pilke silmäkulmassa tehty kerronta porsaan matkasta kalliiksi ilmakuivatuksi kinkuksi. Esityksen jälkeen pääsee maistelemaan kinkkuja ja kyllähän ne erot niiden halvimpien, Suomestakin saatavien, serranonkinkkujen ja laadukkaampien pitkään kypsytettyjen kinkkujen välillä ovat varsin valtavia. Ihan hyvältä ne halvemmatkin maistuvat, paitsi jos erehtyy vertaamaan niitä niihin parempiin kinkkuihin. Hauska kokemus, uutta tietoa ja uusia makuelämyksiä.

Alkuillasta lähdimme kohti naapurikaupunki Badalonaa, jossa olimme illalla menossa Paul Heatonin & Jacqui Abbottin keikalle. Täytyy myöntää, että kyseisten artistien ja heidän aikaisempien yhtyeidensä tuotanto oli ja on edelleenkin itselleni varsin vierasta, mutta ihan hauska kokemus sekin. Hauska myös tosiaan käydä vaihteeksi keikalla, jossa yleisö reagoi esiintyjään muutenkin kuin kiljumalla.

sää oli Badalonassakin varsin kesäinen, varsinkin rannalla tuuli kuteinkin aika reippasti

ainoa kuva jossa Paul Heaton on suurinpiirtein paikallaan

Sunnuntaiaamuna lähdimme kävelemään kohti rantaa. Barcelonassa Eixamplen ruutukaavan ansiosta reitit paikasta toiseen ovat monesti hyvinkin yksinkertaisia, jotain katua vaan pari kolme kilometriä johonkin suuntaan. Reittimme rannalle oli tosiaankin täysin suora ja Olympiasatamaan tultuamme jatkoimme rannanvierustaa varsin hyvän matkaa. Tällä kertaa oli äitin vuoro kastaa varpaat Välimereen. Lämpötila oli sunnuntaina lähes hellelukemissa, joten vaikka vesi oli edelleen kylmää rannalla ihmisiä riitti.

Vinkkinä muuten, että vaikka jalkapallo ei kiinnostaisi sinua yhtään, niin jos olet tulossa Barcelonaan lomalle, ota selvää milloin otteluita pelataan. Jos mahdollista, vältä Camp Noun suunnalle menevien metrolinjojen käyttöä jo reilusti ennen ottelun alkua ja myös ottelun jälkeen. Ne nimittäin ovat silloin vielä huomattavasti täydempiä kuin normaalisti. Meitä jalkapallo tosiaan kiinnosti ja menimme illalla menimme katsomaan FC Barcelona - Valencia ottelua Camp Noulle. Barçan lipunmyyntisysteemi ei tosiaan ole mitenkään erityisen järkevä. Ostimme liput vasta pari päivää ennen ottelua, meillä ei ollut viereisiä paikkoja, mutta koska katsomo ei ollut aivan ääriään myöten täynnä ja koska monet muutkin pyrkivät vaihtamaan paikkoja keskenään istuimme lopulta niin, että minä istuin äitini vieressä ja iskä pari riviä taaempana. Ottelu päättyi varsin yllättäen kotijoukkueen tappioon ja Barça vaikutti ajautuneen kriisiin. Toki tästä kriisistä on noustu, mutta sarjankärjessä piste-erot ovat kaventuneet sen verran pieniksi, että viimeisille kierroksille jää vielä jännitettävää.

ottelussa oli itseasiassa yllättävän paljon katsojia

Maanantaina päivällä vanhempani olivat käyneet Freixenetin cava-tilalla. Tapasimme alkuillasta ja kävelimme ympäriinsä vanhankaupungin pikkukatuja ja kävimme syömässä hampurilaiset Bacoa ravintolassa. Paikan hampurilaisia ole turhaan kehuttu yksiksi kaupungin parhaista, ne olivat oikeasti aivan huikeita. Barcelonassa ravintoloita on viisi, Madridissa yksi. Varmaan pakko käydä syömässä siellä vielä uudestaan.

Tiistaina lähdimme heti minun töistä päästyäni kohti Cornellà de Llobregatia ja Espanyolin ottelua. Vähemmän yllättäen näimme sielläkin muita suomalaisia. Hassua kyllä, mutta tuntuu siltä, että varmin keino törmätä suomalaisiin ulkomailla on mennä jalkapallo-otteluun. Ottelu päättyi 1-1 tasapeliin ja Espanyolilla on vielä vähän jännitettävää sarjapaikan säilyttämisen suhteen.

täällä taas ollut erityistä ruuhkaa

Keskiviikkona menin töiden jälkeen vanhempieni hotellille, kävelimme lähiympäristöä jonkin aikaa ja menimme syömään. Tämän jälkeen alkoikin olla aika sanoa taas hetkeksi näkemiin. Ei tuntunut niin omituiselta että vanhempani tulivat käymään täällä luonani, mutta se että he lähtivät takaisin ja minä en, tuntui jotenkin hassulta. Jälleennäkemiseen on tosin vain kuutisen viikkoa, joka menee luultavasti ihan tuossa tuokiossa, sillä johonkin ne aiemmat kolme ja puoli kuukauttakin katosivat.

Täällä oli lauantaina Katalonian (ja varsin monen muun paikan) suojelupyhimyksen Sant Jordin päivä. Suomeksi tuo pyhimys tunnetaan siis nimellä Pyhä Yrjö. Päivä on Sant Jordin kuolinpäivän lisäksi myös Shakespearen ja Cervantesin kuolinpäivä joten samalla juhlistetaan Kirjan ja ruusun päivää. Kataloniassa ja erityisesti Barcelonassa tuo päivä ei tosiaan ole mikään ihan pikkujuttu. Kaupunki on pikkuhiljaa täyttynyt kirjanmyyntikojuista ja monet kaupat ja leipomot myyvät omia Sant Jordin päivän tuotteitaan, symboliikassa näkyy Katalonian lipun keltapunaraidallinen väritys, ruusut, kirjat ja lohikäärmeet. Wikipedia väittää että puolet Kataloniassa myytävistä kirjoista myydään Sant Jordin päivänä, en tiedä mihin väittämä perustuu, mutta tänään ulkona kulkiessa se ei tuntunut lainkaan epäuskottavalta. Kadut olivat täynnä ihmisiä, kirjoja ja ruusuja myytiin lähes joka kadunkulmassa, ja siis ruusujen lisäksi myös ruusun muotoisia koruja, koristeita ja jopa kinkkuannoksia oli muotoiltu ruusujen muotoon. Jos olen joskus aiemmin väittänyt, että Rambla on ollut täynnä ihmisiä niin ei, nyt se vasta oli. Katu oli nyt kokokaan autoilta suljettu ja silti eteenpäin liikkuminen oli hetkittäin lähes mahdotonta. Nyt liikkeellä oli suurten turistimassojen lisäksi myös vähintään yhtä paljon, oikeastaan todennäköisesti vielä enemmän, paikallisia.

ihmisiä tuntui olevan joka kohdassa näin paljon

näitä kirjakojuja sitten riitti.