Nada es lo mismo sin fútbol

Tiedän kyllä, että onhan se oikeasti melko naurettavaa miten paljon jalkapallo vaikuttaa omaan fiilikseen. Tiedän, että monen tuttuni on vaikea käsittää sitä ihan oikeasti, mutta arvostan jos edes yrittää. Omat tuntemukset jalkapalloon liittyen, niin hyvät kuin huonotkin, ovat kaikesta älyttömyydestäänkin huolimatta vain jotain niin korvaamatonta.

Ennen Barcelonaan lähtöä tuli jossain vaiheessa puhetta siitä, mitä asioista mitä tulee ikävöimään työssäoppimisen aikana eniten. Tuntui jotenkin vaikealta ja turhalta sanoa kovinkaan monelle ääneen sitä ajatusta, että jonkin verran häiritsee se, että HJK:n alkukauden ottelut jäävät näkemättä. Kommentteina sai kuulla muistutuksia ja naureskeluja siitä, että kyllähän täällä Barcelonassakin jonkintasoista jalkapalloa pelataan. Toki, mutta on aivan eri katsoa jalkapallo-ottelua jossa ei aidosti välitä siitä kumpi voittaa, kuin katsoa ottelua jossa elää jokaisen sekunnin täysillä mukana.

Tänään aamulla avasin twitterin, joka oli melko täynnä hehkutusta huikeasta jalkapallopäivästä. Veikkausliiga alkaa, ties mitä muita hienoja otteluita ja tietenkin El Clásico, eli se Espanjan suurin ja kaunein ottelu, FC Barcelona - Real Madrid. Minulla ei ollut lippua otteluun. Sellaisen olisi tietenkin halutessaan saanut, jos olisi ollut valmis maksamaan useita satoja euroja jollekin välitysfirmalle. Olin kokoajan asennoitunut, että ei lippua oikeasti tule saamaan. Elättelin kuitenkin pienenpientä toivoa siitä, että mahdollisen yleisen myynnin alkaessa lippuja olisi ollut vielä jokunen jäljellä. Vietin lauantaina päivällä suorastaan häpeällisen monta tuntia FC Barcelonan nettisivuilla kyttäämässä ja jonottelemassa lippuja. Kerran sain lipun jo ostoskoriin saakka, mutta maksu ei jostain syystä mennyt läpi ja ties miten monen tunnin taistelun jälkeen oli pakko tyytyä toteamaan, että El Clásico jää nyt kokematta.

vaikea saada kunnon kuvaa siitä miten paljon liikkeellä oli ihmisiä. tämä kuva reilut 1,5 tuntia ennen ottelun alkua

Vaikka liputta jääminen otti päähän varsin paljon, en malttanut olla käymättä Camp Noun liepeillä katsomassa tunnelmaa. Real Madridin bussi saapui stadionille melkoisen vihellyskonsertin saattelemana, enkä edelleenkään ymmärrä miten liikenne Camp Noun suunnalla toimii lainkaan ottelupäivisin, sillä ihmismassat kulkevat kaduilla varsin suurina massoina vaikka niitä ei ole erikseen suljettu. Väkeä oli varsin reilusti ja tuntui kokoajan tulevan vain lisää. Ottelua oli katsomassa lähes 100 000 katsojaa ja Camp Noun lähistöllä ihmisiä oli varmasti vielä jotain tuhansia enemmän. Liikkeellä oli varsin reilusti ihmisiä jotka yrittivät vielä ostaa lippuja ja lippuja myyneet ihmiset tiesivät kyllä tasan tarkkaan, että lipuista voi pyytää varsin törkeitä summia. Jokseenkin surkuhupaisaa ja ei edes kovin yllättävää oli nähdä lauma varsin reilusti alkoholia nauttineita suomalaismiehiä kittaamassa vielä vähän lisää olutta ennen stadionille sisään menemistä. En tiedä miten paljon heillä on lopulta jäänyt itse ottelusta mieleen, mutta hupinsa kullakin.

En itse jäänyt stadionin lähistölle vaan jatkoin matkaa hieman keskustan suuntaan. Vastavirtaan käveleminen oli kuitenkin sen verran hidasta, että päädyin katsomaan ensimmäisen puoliajan paikassa, joka nyt vain oli kohdalla siinä vaiheessa kun ottelu oli alkamaisillaan. Tauolla lähdin vähän uhkarohkeastikin ryntäämään lähemmäs keskustaa, toivoen että ehdin ajoissa johonkin missä pystyn näkemään loput ottelusta. Toisen puoliajan alusta jäi näkemättä vain muutama minuutti ja sen jälkeen hulina ottelussa vasta alkoikin. Ehdin toisen puoliajan aikana kirota ties ketkä kaikki Shakirasta lähtien, mutta ottelun päättyessä lähdin naureskellen asuntoa kohti sellaisen idioottimaisen virneen kera, että näytin oikeasti varmaan melko hullulta. Tiivistettynä niille jotka eivät ottelua katsoneet: Barça meni johtoon Piquen maalilla, Real tasoitti ja teki johtomaalin minkä tuomaristo hylkäsi, Sergio Ramos sai punaisen kortin ja alivoimalla Cristiano Ronaldo vei maalillaan voiton mukaan Madridiin. Vaikka nyt tietenkin harmittaa vielä enemmän, että en nähnyt tuota Camp Noulla, niin täytyy sanoa, että kyllä eilinen aika hyväksi päiväksi lopulta kääntyi.

kadulla, ravintolan edustalla n. 20-30 henkeä katsomassa ottelua

Vielä on harkinnan alla pitäisikö mennä katsomaan tiistain mestarien liigan ottelua, sillä jostain käsittämättömästä syystä, suurin piirtein ainoat sadepäivät kaupungissa tuntuvat osuvan samoille päiville kuin mestarien liigan ottelut. Ei jalkapallon katsominen vesisateessa tietenkään mitenkään uutta olisi, mutta kaupungissa, jossa on noin 300 sateetonta päivää vuodessa, tulee mieleen muutamakin asia jota tekee mieluummin kuin istuu kaksi tuntia kaatosateessa. Toisaalta mestarien liigassa on se oma hohtonsa, eikä sitä tosiaan mitenkään turhan usein mahdollista mennä katsomaan.