We've got fun 'n' games

Lauantaiaamuna herätys oli soimassa hieman ennen kuutta ja siinä vaiheessa meinasi käydä mielessä ajatus, miksi kukaan ikinä lähtee asunnoltaan mihinkään. Sain raahattua itseni bussiasemalle ja sieltä suunnaksi Valencia. Bussilla matkustaminen ei ollut niin tympeää kuin olin ehtinyt pelätä ja sain jopa nukuttua matkalla hieman.

Valenciaan saavuttuani oli helppo havaita, että ihmisiä oli liikkeellä paljon tavallista enemmän, vaikka en ikinä aiemmin ollut kaupungissa vieraillutkaan. Valenciassa vietetään siis varsinaisesti vasta huomisesta alkaen Las Fallas juhlaa. Kuitenkin kun suositusta ja perinteisestä juhlasta on kyse, on kaupunki ollut juhlatunnelmissa kuun alusta saakka. Juhlaan liittyy useita erilaisia ja varsin erikoisia perinteitä. Yksi perinteistä on Mascletà, eli joka päivä kahdelta iltapäivällä alkava ilotulitus esitys. Kirkkaassa päivänvalossa kyse ei ole kuitenkaan erityisemmin visuaalisuudesta, vaan tarkoitus on saada mahdollisimman paljon melua ja räiskettä aikaan. Lauantain Mascletasta, näin vähän ja kuulin kaiken. Lauantaisin myös keskiyöllä järjestetään vastaava ilotulitustuokio, tätä en jaksanut lähteä katsomaan, mutta kuulin kyllä senkin erittäin hyvin.

Aamuisin perinteenä on kahdeksalta käynnistyvä La Despertà, eli aamuherätyskulkue, jossa torvisoittokunnat kulkevat kaduilla soittamassa musiikkia varsin äänekkäästi ja kulkueen muu väki heittelee sähikäisiä ja paukkupommeja jotta metelistä saadaan mahdollisimman kokonaisvaltainen. Tuo räjähteiden heittely ja paukuttelu on Fallasien aikana kaupungissa varsin normaalia. Ei väliä minkä ikäinen olet tai onko ympärillä ihimisiä, sen kun pamauttelet räjähteitäsi keskellä katua jos sattuu huvittamaan. Varsin erilaista suhtautumista ilotulitteisiin ja räjähteisiin kuin Suomessa.

yksi isoimmista näkemistäni falloista

Näyttävintä ovat siis nuo itse Fallat, koristeelliset, paperimassasta ja puusta tehdyt patsaat, joiden kautta usein kritisoidaan jotain yhteiskunnallista asiaa. Isoimmat Fallat ovat kooltaan varsin jättimäisiä. Näitä rakennetaan varsin pitkään, ne ovat valmiina vain muutaman päivän ja Fallasin lopuksi ne kaikki poltetaan. Siis kyllä, sytytetään tuleen ja hävitetään Fallasien viimeisenä yönä. Googlen kuvahaun tulokset aiheesta ovat varsin pysäyttäviä. Oli oikeasti hieno päästä osittain näkemään ja kokemaan Las Fallasin tunnelmaa, vaikka täytyy myöntää, että tällä kertaa monet perinteistä menevät jokseenkin yli ymmärrykseni. Luulen että ainakin minulle, ihmiselle joka ei tosiaan ole ilotulitteiden tai tulen suurimpia ystäviä, tämä esiviikonloppu oli juuri se mitä mitä minun kannatti tästä juhlasta kokea.

Valencia viikonloppuun kuului tietysti myös asia, josta ymmärrän huomattavasti enemmän, eli mikäs muukaan kuin jalkapallo. Lauantaina kävin pyörähtämässä kaupungin suuremman joukkueen, Valencia CF:n, stadionin Mestallan luona ja kävin ostamassa stadionin läheisyydessä olleesta kaupasta matkamuistokokoelmiini seuran huivin.

joku näissä vaan pelkissä stadioneissakin viehättää

Sunnuntaina päivällä oli ohjelmassa Valencian paikallisottelu, joka pelattiin tällä kertaa Levanten kotistadionilla. Molempien joukkueiden kausi on mennyt odotettua huonommin, joten paikallisottelun voittaminen tarjoaisi kaivattua piristysruisketta loppukauteen. Valencian paikallisottelu ei ole Espanjan perinteisimpiä, sillä seurat ovat pelanneet pitkiä aikoja eri sarjatasoilla, eikä paikallisotteluita ole ehtinyt kertyä vielä kolmeakymmentäkään. Levanten stadion Ciutat de València, ei ollut täynnä, mutta katsojia oli keskimääräistä enemmän ja tunnelmaa oli varsin mukavasti. Viimeisenä sarjassa oleva Levante onnistui kotiyleisön riemuksi voittamaan ottelun ja siten toiveet sarjassa säilymisestä pysyvät vielä jokseenkin mallillaan.

saisisiko tälläisiä säitä myös kesän ja syksyn veikkausliigamatseihin

Varsin tehokkaan viikonlopun jälkeen olo oli melko väsynyt ja kauhulla odottelin maanantaiaamun herätystä. Paluumatka meni kuitenkin vielä menomatkaa leppoisammin, pelastuksena olivat bussin näytöiltä tulleet piirretyt ja tv-sarjat, joten bussissa istuskelu ei oikeastaan juurikaan eronnut siitä, mitä laiskat sunnuntai-illat asunnolla ovat ja tämän aamun herääminen ei ollutkaan sen tuskaisempi kuin muutenkaan maanantaisin. Pääsiäisreissun varaamisen suhteen alan pikkuhiljaa olla melko pahasti myöhässä, mutta katsotaan, ehkä tästä vielä johonkin päädyn.