Tan llena de recuerdos

Varsin vauhdikas viikko takana. Nyt vähän tiivistetty, mutta silti ehkä vähän turhan pitkä selostus siitä, mitä kaikkea ehdin nähdä ja tehdä vanhempieni kanssa. Oli tarkoitus kirjoitella tätä päivitystä valmiiksi jo pitkin viikkoa pikkuhiljaa, mutta pitkien päivien jälkeen ei vaan ollut energiaa tai kiinnostusta kirjoitella. Huomaan muuten ottaneeni paljon vähemmän kuvia kuin silloin kun olen ollut yksin liikenteessä. Nyt tämän kirjoittaminen on toiminut taukona koulujuttujen tekemisessä. Huomattavasti helpompi ja hauskempi kirjoittaa esimerkiksi hyvästä ruoasta kuin työssäoppimisesta ja käsitellä sitä mitä on oppinut.

Vanhempani saapuivat siis Barcelonaan viime viikon keskiviikkoiltapäivänä. Se, että puhuin sinä iltana varmaan suunnilleen saman verran kun edellisen viikon aikana yhteensä ei varmaankaan ollut kaikista fiksuin idea alustavassa flunssassa, mutta vaikea sitä olisi ollut hiljaakaan olla kun oli niin paljon kuulumisia vaihdettavana. Kaupunkiin kyllä tuli hetkellinen hiljaisuus siinä vaiheessa, kun keskiviikkoillan päätteeksi mestarien liigan ottelu Madridissa loppui ja Barcelona jäi tippui jatkosta.

Torstaina kävimme Arenas ostoskeskuksessa ja sen näköalatasanteella. Eiväthän ne näköalat sieltä ole tosiaankaan kaupungin parhaita, mutta jokin siinä paikassa on vaan jotenkin hurmaavaa ja tuo katon tilankäyttö on suorastaan ihailtavaa.

ryhmäselfie olympiapuistossa

Perjantaina olin siis töistä vapaalla. Lähdimme aamupäivällä käymään Iniestan viinikaupassa. Avataan tätä siis hieman, jalkapalloilija Andres Iniesta perheineen on siis kunnostautunut myös viininviljelyssä. Heillä on viinitila kotiseudullaan Fuentealbillan kunnassa, joka sijaitsee Kastilla-La Manchan itsehallintoalueella. Omia viinejään he ovat tuottaneet myyntiin nyt muutaman vuoden ajan ja yksi myyntipisteistä on Barcelonassa, ei kovin kaukana Camp Nousta. Tietenkin perheessä, jossa kaikki seuraavat jalkapalloa, tuollaista kauppaa ei vaan voi jättää väliin.

Päivemmällä menimme kiertelemään Montjuïcin alueelle. Kävimme Poble Espanyolissa, joka on siis ikään kuin koko Espanja pienoiskoossa. Hauska idea, jossa oli hyvin saatu tavoitettua tunnelmaa Espanjan eri alueilta. Jollain tavalla tuo idea on ehkä vähän vanhentunut, mutta mukavan omanlainen ja rauhallinen tunnelma alueella oli.

poble espanyolista ei paljoakaan järkeviä kuvia niin tässä nyt vaikka appelsiinikuva

Illalla kävimme katsomassa Font Màgican, eli tuon "maagisen suihkulähteen" show'n. Parisenkymmentä minuuttia kestävä show, jossa suihkulähde tavallaan tanssii musiikin tahdissa. Suihkulähde on varsin jättimäinen ja esitystä oli katsomassa niin paljon ihmisiä, että musiikkia ei erityisemmin kuullut. Suihkulähteen liikkeet ja värit näkyvät kyllä aivan loistavasti myös hieman kauemmas, mutta jos haluaa kuulla myös musiikin, kannattaa mennä paikalle todella hyvissä ajoin, todennäköisesti myös talvemmalla ja illan myöhemmissä esityksissä saattaa olla hieman vähemmän ihmisiä.

katsoimme aluksi tätä tien toiselta puolelta, mutta menimme kesken esityksen myös hieman lähemmäs

Lauantaina oli mun synttärit, ikää on nyt siis 22 vuotta, saa nähdä miten kauan menee ennen kuin sen oikeasti muistaa. Aloitimme aamupäivällä kaupoissa pyörimisellä ja jatkoimme siitä Jamón experienceen, joka todella on nimenomaan kokemus. Ensin varsin kattava ja sopivasti pilke silmäkulmassa tehty kerronta porsaan matkasta kalliiksi ilmakuivatuksi kinkuksi. Esityksen jälkeen pääsee maistelemaan kinkkuja ja kyllähän ne erot niiden halvimpien, Suomestakin saatavien, serranonkinkkujen ja laadukkaampien pitkään kypsytettyjen kinkkujen välillä ovat varsin valtavia. Ihan hyvältä ne halvemmatkin maistuvat, paitsi jos erehtyy vertaamaan niitä niihin parempiin kinkkuihin. Hauska kokemus, uutta tietoa ja uusia makuelämyksiä.

Alkuillasta lähdimme kohti naapurikaupunki Badalonaa, jossa olimme illalla menossa Paul Heatonin & Jacqui Abbottin keikalle. Täytyy myöntää, että kyseisten artistien ja heidän aikaisempien yhtyeidensä tuotanto oli ja on edelleenkin itselleni varsin vierasta, mutta ihan hauska kokemus sekin. Hauska myös tosiaan käydä vaihteeksi keikalla, jossa yleisö reagoi esiintyjään muutenkin kuin kiljumalla.

sää oli Badalonassakin varsin kesäinen, varsinkin rannalla tuuli kuteinkin aika reippasti

ainoa kuva jossa Paul Heaton on suurinpiirtein paikallaan

Sunnuntaiaamuna lähdimme kävelemään kohti rantaa. Barcelonassa Eixamplen ruutukaavan ansiosta reitit paikasta toiseen ovat monesti hyvinkin yksinkertaisia, jotain katua vaan pari kolme kilometriä johonkin suuntaan. Reittimme rannalle oli tosiaankin täysin suora ja Olympiasatamaan tultuamme jatkoimme rannanvierustaa varsin hyvän matkaa. Tällä kertaa oli äitin vuoro kastaa varpaat Välimereen. Lämpötila oli sunnuntaina lähes hellelukemissa, joten vaikka vesi oli edelleen kylmää rannalla ihmisiä riitti.

Vinkkinä muuten, että vaikka jalkapallo ei kiinnostaisi sinua yhtään, niin jos olet tulossa Barcelonaan lomalle, ota selvää milloin otteluita pelataan. Jos mahdollista, vältä Camp Noun suunnalle menevien metrolinjojen käyttöä jo reilusti ennen ottelun alkua ja myös ottelun jälkeen. Ne nimittäin ovat silloin vielä huomattavasti täydempiä kuin normaalisti. Meitä jalkapallo tosiaan kiinnosti ja menimme illalla menimme katsomaan FC Barcelona - Valencia ottelua Camp Noulle. Barçan lipunmyyntisysteemi ei tosiaan ole mitenkään erityisen järkevä. Ostimme liput vasta pari päivää ennen ottelua, meillä ei ollut viereisiä paikkoja, mutta koska katsomo ei ollut aivan ääriään myöten täynnä ja koska monet muutkin pyrkivät vaihtamaan paikkoja keskenään istuimme lopulta niin, että minä istuin äitini vieressä ja iskä pari riviä taaempana. Ottelu päättyi varsin yllättäen kotijoukkueen tappioon ja Barça vaikutti ajautuneen kriisiin. Toki tästä kriisistä on noustu, mutta sarjankärjessä piste-erot ovat kaventuneet sen verran pieniksi, että viimeisille kierroksille jää vielä jännitettävää.

ottelussa oli itseasiassa yllättävän paljon katsojia

Maanantaina päivällä vanhempani olivat käyneet Freixenetin cava-tilalla. Tapasimme alkuillasta ja kävelimme ympäriinsä vanhankaupungin pikkukatuja ja kävimme syömässä hampurilaiset Bacoa ravintolassa. Paikan hampurilaisia ole turhaan kehuttu yksiksi kaupungin parhaista, ne olivat oikeasti aivan huikeita. Barcelonassa ravintoloita on viisi, Madridissa yksi. Varmaan pakko käydä syömässä siellä vielä uudestaan.

Tiistaina lähdimme heti minun töistä päästyäni kohti Cornellà de Llobregatia ja Espanyolin ottelua. Vähemmän yllättäen näimme sielläkin muita suomalaisia. Hassua kyllä, mutta tuntuu siltä, että varmin keino törmätä suomalaisiin ulkomailla on mennä jalkapallo-otteluun. Ottelu päättyi 1-1 tasapeliin ja Espanyolilla on vielä vähän jännitettävää sarjapaikan säilyttämisen suhteen.

täällä taas ollut erityistä ruuhkaa

Keskiviikkona menin töiden jälkeen vanhempieni hotellille, kävelimme lähiympäristöä jonkin aikaa ja menimme syömään. Tämän jälkeen alkoikin olla aika sanoa taas hetkeksi näkemiin. Ei tuntunut niin omituiselta että vanhempani tulivat käymään täällä luonani, mutta se että he lähtivät takaisin ja minä en, tuntui jotenkin hassulta. Jälleennäkemiseen on tosin vain kuutisen viikkoa, joka menee luultavasti ihan tuossa tuokiossa, sillä johonkin ne aiemmat kolme ja puoli kuukauttakin katosivat.

Täällä oli lauantaina Katalonian (ja varsin monen muun paikan) suojelupyhimyksen Sant Jordin päivä. Suomeksi tuo pyhimys tunnetaan siis nimellä Pyhä Yrjö. Päivä on Sant Jordin kuolinpäivän lisäksi myös Shakespearen ja Cervantesin kuolinpäivä joten samalla juhlistetaan Kirjan ja ruusun päivää. Kataloniassa ja erityisesti Barcelonassa tuo päivä ei tosiaan ole mikään ihan pikkujuttu. Kaupunki on pikkuhiljaa täyttynyt kirjanmyyntikojuista ja monet kaupat ja leipomot myyvät omia Sant Jordin päivän tuotteitaan, symboliikassa näkyy Katalonian lipun keltapunaraidallinen väritys, ruusut, kirjat ja lohikäärmeet. Wikipedia väittää että puolet Kataloniassa myytävistä kirjoista myydään Sant Jordin päivänä, en tiedä mihin väittämä perustuu, mutta tänään ulkona kulkiessa se ei tuntunut lainkaan epäuskottavalta. Kadut olivat täynnä ihmisiä, kirjoja ja ruusuja myytiin lähes joka kadunkulmassa, ja siis ruusujen lisäksi myös ruusun muotoisia koruja, koristeita ja jopa kinkkuannoksia oli muotoiltu ruusujen muotoon. Jos olen joskus aiemmin väittänyt, että Rambla on ollut täynnä ihmisiä niin ei, nyt se vasta oli. Katu oli nyt kokokaan autoilta suljettu ja silti eteenpäin liikkuminen oli hetkittäin lähes mahdotonta. Nyt liikkeellä oli suurten turistimassojen lisäksi myös vähintään yhtä paljon, oikeastaan todennäköisesti vielä enemmän, paikallisia.

ihmisiä tuntui olevan joka kohdassa näin paljon

näitä kirjakojuja sitten riitti.

Watching the waves crash into the shore

Täällä alkaa olla jo kesä. Tietenkään ei vielä paikallisten mielestä, mutta suomalaiselle nämä +20 asteen lämpötilat melkein joka päivä ovat kesä. Sunnuntaina oli varsin erikoista liikkua ulkona ja katsoa ihmisten vaatetusta. Itsekin innostuin kulkemaan ulkona hetken aikaa t-paidassa, enkä tosiaan ollut ainut. Varsinkin turistit kulkevat aamusta iltaan shortseissa ja t-paidoissa, sitkeimmät paikallisista puolestaan kulkevat edelleen paksuissa takeissa myös päivän lämpimimpinä tunteina. Onneksi Suomessa on ainakin teoriassa kesä silloin kuin palaan takaisin.

Kävin kävelemässä rannalla, jossa oli nyt jo varsin reilusti väkeä. Hyvin harva rannalla oleskelijoista uskaltautui vielä uimaan, suurin osa tyytyi vain oleskelemaan, ottamaan vähän aurinkoa ja hieman kahlailemaan vedessä. Uskaltauduin itsekin kastamaan varpaani veteen, joka oli edelleen aivan järjettömän kylmää. Nyt minua tosin meinaa vaivata pieni flunssanpoikanen, mutta kieltäydyn uskomasta, että se johtuisi tuosta parinminuutin rannalla seisoskelusta.

tuo ranta on muuten hämmentävän jyrkkä

Kävin sunnuntaina myös elokuvissa. Vaikka oikeastaan melkein kaikkialla on sanottu, että Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole hyvä elokuva, piti se päästä todistamaan myös itse. Nyt voin ihan omasta kokemuksestakin todeta, että kyseessä ei tosiaan ole hyvä elokuva. Kyllä siinä jotakin hyviä elementtejä on, mutta ei. Kokonaisuus on vaan jotenkin aivan liian kaikkea. Onneksi kevään aikana on tulossa vielä jotain oletettavasti vähän parempiakin elokuvia.

Äiti ja iskä tulevat Barcelonaan tänään. Ovat itseasiassa tulleet jo, mutta vielä matkalla hotellille. Olen perjantain töistä vapaalla, niin päästään viettämään vähän enemmän aikaa yhdessä. En vielä itsekään tiedä mitä kaikkea ehditään viikon aikana tehdä, mutta katsotaan. Blogin päivittäminen jää luultavasti vasta ensiviikon loppupuolelle. Jos jostain syystä ihan hirveästi kiinnostaa nähdä mitä siihen mennessä tapahtuu, niin instagramiin tulee melko varmasti jotain kuulumisia kuvien muodossa.

Maailma on asioita pullollaan

Kolme kuukautta mennyt ja alle kaksi jäljellä, pitää varmaan vihdoin alkaa oikeasti tehdä niitä loppujakin juttuja mitä on suunnitellut täällä ollessa tekevänsä. Sain tehtyä korkeakouluhaut, en tiedä onko opiskelumotivaationi oikeasti tarpeeksi korkealla, mutta parempi olla edes hakenut kuin jossitella hakematta jättämistä. Haun tekeminen olisi varmasti ollut huomattavasti nopeampaa jos en olisi välissä eksynyt tutkimaan mm. usean suomalaisen jalkapallojoukkueen otteluohjelmia, vanhoja yo-koevihkoja, avoimia työpaikkoja, metroaikatauluja, vuokra-asuntoja ja ties mitä muuta.

virkistävää vaihtelua kulkea töistä lähtiessä eri reittiä,
 kolmas sadepäivä reilun viikon sisään on taas sitten vähemmän virkistävää

Tämä viikko oli töissä aika vauhdikas. Useampi toimistomme työntekijöistä on ollut poissa toimistolta, he ovat olleet huolehtimassa, että yhden ison ryhmän asiat sujuvat mahdollisimman sujuvasti. Se luonnollisesti lisäsi jonkin verran meidän toimistossa olleiden työmäärää. Nyt on alkanut itsekin oikeasti huomata edistystä omassa työn sujuvuudessa. Kyllä tuota kehitystä on niistä alkuviikoista tietenkin tullut huomattavasti jo aiemminkin, mutta itse tuota muutosta ei vaan tule huomattua niin helposti.

Olin tiistaina katsomassa mestarien liigan ottelua FC Barcelona - Atlético Madrid. Tietenkin onnistuin saamaan istumapaikan jatkuvasti huutavan hörhön vierestä. Olen tottunut katsomissani otteluissa vaikka minkälaisiin katsojiin ja metelin pitäminen ehdottomasti kuuluu jalkapallokatsomoihin. Tuo lähes koko ottelun kestänyt täysillä kaiken mahdollisen painokelvottoman huutaminen, oikeastaan raivoaminen, oli kuitenkin jotain aivan muuta. Se ärsytti itseni lisäksi myös useita lähellä istuneita ihmisiä, jopa muita Barçan kannattajia.

kaikessa omituisuudessaan, jotenkin tykästyin tähän kuvaan.

En ole koskaan erityisemmin fanitttanut Fernando Torresia, mutta täytyy myöntää, että olihan se aika hienoa päästä näkemään kyseinen pelaaja livenä. Torresin maali aiheutti spontaanin ilonkiljahduksen, mikä jäi onneksi vieressä istuneeltani mieheltä huomaamatta, sillä lähellä istui myös yksi Atléticon kannattaja, joka juhli maalia huomattavasti riehakkaammin. Hänen suuntaan vierustoverini raivosikin sitten niin paljon, että useamman ihmisen täytyi pyytää tätä ärisijää rauhoittumaan. Torres sitten innostui hieman liikaa ja joutui ulosajetuksi. Alivoimalla Atéltico ei enää pärjännyt, vaan Barça sai Suárezin maaleilla käännettyä ottelun itselleen. Siitä huolimatta Camp Noulta lähdettäessä kukaan ei tuntunut olevan ottelun lopputulokseen erityisen tyytyväinen. Ensi keskiviikkoiltana ratkeaa, kumpi joukkueista menee otteluparista jatkoon.

jonkun uefan naureuttavan idean takia molemmat joukkueet pelasivat vierasasuissaan

Perjantaina lähdin töiden jälkeen käymään taidenäyttelyssä. Turha kuvitella, että olisin vieläkään saanut kerättyä mielenkiintoa mennä johonkin oikeaan museoon. Arenas ostoskeskuksen katolla on näköalatasanteen lisäksi myös näyttelytila, siellä on kesäkuun alkupuolelle saakka The Art of the Brick näyttely. Kyseessä on Nathan Sawayan Lego taideteoksista koostuva näyttely. Jokin tuossa näyttelyssä kolahti. Legoissa on aina ollut jotain kiehtovaa ja esimerkiksi Lego elokuva on suorastaan nerokas, mutta tässä oli jotain erilaista, jotain pysäyttävämpää. Näyttelyssä oli lisäksi valokuvaaja Dean Westin kanssa tehty In Pieces kokoelma, jota olisin voinut tuijottaa ties kuinka kauan. Näyttelyn jälkeen myymälässä on vielä mahdollisuus päästä itse rakentelemaan Legoista omia taideteoksiaan, eikä tuo mahdollisuus innostanut vain lapsia, vaan oikeastaan kaikki näyttelyssä vierailleet jäivät innoissaan rakentelemaan jotain. Voisiko niitä jossain pankkien ja lääkärien odotushuoneissa olevia legoilla leikkimispaikkoja laajentaa niin, että kaikki odottelijat pääsisivät touhuamaan Legoilla?

t-rexin luuranko - legoista! 

Nada es lo mismo sin fútbol

Tiedän kyllä, että onhan se oikeasti melko naurettavaa miten paljon jalkapallo vaikuttaa omaan fiilikseen. Tiedän, että monen tuttuni on vaikea käsittää sitä ihan oikeasti, mutta arvostan jos edes yrittää. Omat tuntemukset jalkapalloon liittyen, niin hyvät kuin huonotkin, ovat kaikesta älyttömyydestäänkin huolimatta vain jotain niin korvaamatonta.

Ennen Barcelonaan lähtöä tuli jossain vaiheessa puhetta siitä, mitä asioista mitä tulee ikävöimään työssäoppimisen aikana eniten. Tuntui jotenkin vaikealta ja turhalta sanoa kovinkaan monelle ääneen sitä ajatusta, että jonkin verran häiritsee se, että HJK:n alkukauden ottelut jäävät näkemättä. Kommentteina sai kuulla muistutuksia ja naureskeluja siitä, että kyllähän täällä Barcelonassakin jonkintasoista jalkapalloa pelataan. Toki, mutta on aivan eri katsoa jalkapallo-ottelua jossa ei aidosti välitä siitä kumpi voittaa, kuin katsoa ottelua jossa elää jokaisen sekunnin täysillä mukana.

Tänään aamulla avasin twitterin, joka oli melko täynnä hehkutusta huikeasta jalkapallopäivästä. Veikkausliiga alkaa, ties mitä muita hienoja otteluita ja tietenkin El Clásico, eli se Espanjan suurin ja kaunein ottelu, FC Barcelona - Real Madrid. Minulla ei ollut lippua otteluun. Sellaisen olisi tietenkin halutessaan saanut, jos olisi ollut valmis maksamaan useita satoja euroja jollekin välitysfirmalle. Olin kokoajan asennoitunut, että ei lippua oikeasti tule saamaan. Elättelin kuitenkin pienenpientä toivoa siitä, että mahdollisen yleisen myynnin alkaessa lippuja olisi ollut vielä jokunen jäljellä. Vietin lauantaina päivällä suorastaan häpeällisen monta tuntia FC Barcelonan nettisivuilla kyttäämässä ja jonottelemassa lippuja. Kerran sain lipun jo ostoskoriin saakka, mutta maksu ei jostain syystä mennyt läpi ja ties miten monen tunnin taistelun jälkeen oli pakko tyytyä toteamaan, että El Clásico jää nyt kokematta.

vaikea saada kunnon kuvaa siitä miten paljon liikkeellä oli ihmisiä. tämä kuva reilut 1,5 tuntia ennen ottelun alkua

Vaikka liputta jääminen otti päähän varsin paljon, en malttanut olla käymättä Camp Noun liepeillä katsomassa tunnelmaa. Real Madridin bussi saapui stadionille melkoisen vihellyskonsertin saattelemana, enkä edelleenkään ymmärrä miten liikenne Camp Noun suunnalla toimii lainkaan ottelupäivisin, sillä ihmismassat kulkevat kaduilla varsin suurina massoina vaikka niitä ei ole erikseen suljettu. Väkeä oli varsin reilusti ja tuntui kokoajan tulevan vain lisää. Ottelua oli katsomassa lähes 100 000 katsojaa ja Camp Noun lähistöllä ihmisiä oli varmasti vielä jotain tuhansia enemmän. Liikkeellä oli varsin reilusti ihmisiä jotka yrittivät vielä ostaa lippuja ja lippuja myyneet ihmiset tiesivät kyllä tasan tarkkaan, että lipuista voi pyytää varsin törkeitä summia. Jokseenkin surkuhupaisaa ja ei edes kovin yllättävää oli nähdä lauma varsin reilusti alkoholia nauttineita suomalaismiehiä kittaamassa vielä vähän lisää olutta ennen stadionille sisään menemistä. En tiedä miten paljon heillä on lopulta jäänyt itse ottelusta mieleen, mutta hupinsa kullakin.

En itse jäänyt stadionin lähistölle vaan jatkoin matkaa hieman keskustan suuntaan. Vastavirtaan käveleminen oli kuitenkin sen verran hidasta, että päädyin katsomaan ensimmäisen puoliajan paikassa, joka nyt vain oli kohdalla siinä vaiheessa kun ottelu oli alkamaisillaan. Tauolla lähdin vähän uhkarohkeastikin ryntäämään lähemmäs keskustaa, toivoen että ehdin ajoissa johonkin missä pystyn näkemään loput ottelusta. Toisen puoliajan alusta jäi näkemättä vain muutama minuutti ja sen jälkeen hulina ottelussa vasta alkoikin. Ehdin toisen puoliajan aikana kirota ties ketkä kaikki Shakirasta lähtien, mutta ottelun päättyessä lähdin naureskellen asuntoa kohti sellaisen idioottimaisen virneen kera, että näytin oikeasti varmaan melko hullulta. Tiivistettynä niille jotka eivät ottelua katsoneet: Barça meni johtoon Piquen maalilla, Real tasoitti ja teki johtomaalin minkä tuomaristo hylkäsi, Sergio Ramos sai punaisen kortin ja alivoimalla Cristiano Ronaldo vei maalillaan voiton mukaan Madridiin. Vaikka nyt tietenkin harmittaa vielä enemmän, että en nähnyt tuota Camp Noulla, niin täytyy sanoa, että kyllä eilinen aika hyväksi päiväksi lopulta kääntyi.

kadulla, ravintolan edustalla n. 20-30 henkeä katsomassa ottelua

Vielä on harkinnan alla pitäisikö mennä katsomaan tiistain mestarien liigan ottelua, sillä jostain käsittämättömästä syystä, suurin piirtein ainoat sadepäivät kaupungissa tuntuvat osuvan samoille päiville kuin mestarien liigan ottelut. Ei jalkapallon katsominen vesisateessa tietenkään mitenkään uutta olisi, mutta kaupungissa, jossa on noin 300 sateetonta päivää vuodessa, tulee mieleen muutamakin asia jota tekee mieluummin kuin istuu kaksi tuntia kaatosateessa. Toisaalta mestarien liigassa on se oma hohtonsa, eikä sitä tosiaan mitenkään turhan usein mahdollista mennä katsomaan.