Más despacio no es más aburrida

On tosissaan alkanut tottua tähän rytmiin, että ei ole kiire leikkimään turistia mihinkään. Halutessaan voi tuhlata tunnin aikaa siihen, että yrittää laittaa itselleen samanlaisen kampauksen kuin Star Warsin Reyllä ja sitten purkaa tuon epämääräisen sykerökasan vain 10 minuuttia myöhemmin. Lähdin sunnuntaina liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen. Suuntasin Ramblaa pitkin satamassa sijaitsevaan Maremagnum kauppakeskukseen, joka on auki myös sunnuntaisin. Rambla nyt on varsinkin viikonloppuisin tupaten täynnä ihimisiä kokoajan, mutta nyt osui kohdalle erityisen kummallinen joukko. Kulkue jossa oli elokuvahahmoja Star Warsista ja Frozenista. Musiikkina soi vuorotellen musiikkia jommastakummasta elokuvasta. Ihan varma en ole mihin tämä liittyi mutta ihan hauskahan se on kun yhtäkkiä huomata kävelevänsä Olafin vierellä.

Olaf ja kaverit

Päädyin paluumatkalla johonkin antiikki/kirpputori kojujen keskelle. Kaikenlaista, mitä ihmeellisempää tavaraa siellä oli myynnissä. Jalkapalloon liittyviä asioita varsin paljon, mm. Real Madrid viiri ajalta kun nykyisin 65-vuotias Espanjan maajoukkueen päävalmentaja Vicente del Bosque vielä itse pelasi. Erikoisin löytö oli kuitenkin Suomen Palloliiton viiri, vaikea sanoa miten pitkän ajan takaa, mutta ei ihan tuorein yksilö, joka tapauksessa pakkohan se oli kaikessa turhuudessaan ostaa mukaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten se on tänne kulkeutunut.

Tämän jälkeen jatkoin matkaani ja menin Plaça Reialille lähes vahingossa. Hurmaavan näköinen aukio ihan Ramblan kupeessa on sellainen paikka, jossa varmaan keväämmällä viitsii oleskella pidempäänkin. Haahuilin siitä eteenpäin vielä Barri Gòticin läpi. Siellä kapeilla kaduilla ja kujilla riitti vilinää sunnuntainakin. Vilkuilin hetken aikaa yhden sporttibaarin ikkunoista Valioliigaa, mutta en ainakaan tällä kertaa viitsinyt edes ajatella yrittää mahtua sisään sinne melkolailla pelkästään miehiä täynnä olevaan irlantilaistyyppisen juottolaan.

Plaça Reial 

tästä tuli vähän mieleen Aleksanterinkatu

Tiistaina lähdin työpäivän jälkeen hakemaan postista pakettia jonka äiti oli lähettänyt. Posti ei tosiaan ollut ihan mikään pikkuinen luukku jossain kaupan kyljessä, vaan aivan superjättimäinen koristeellinen rakennus lähellä merta. Siellä sitten jonottelin jonkun aikaa ja onneksi oikein täytetyn lappusen kanssa onnistuin kuin onnistuinkin saamaan paketin, jossa oli pari postikorttia, villasukat ja ikivanha ruotsin sanakirja. Kaksi jälkimmäistä saattavat kuulostaa kohtalaisen sekopäisiltä asioilta lähettää Barcelonaan, mutta tosiaan asunnolla on kylmät lattiat eikä kokoajan huvita käyttää kenkiä. Ruotsin sanakirja sen sijaan, no kun työssäoppimisen näytöissä kysytään myös ruotsin osaamista niin... ehkä tuota voi jossain vaiheessa vilkaista. Täällä on kuitenkin kielten kanssa tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin. Pahinta on kun ihan joka kerta ei ensin tajua vastapuolen puhuvan katalaania, vaan kuivttelee oman espanjankielentaidon äkillisesti kadonneen. Kielissä on paljon yhteistä ja katalaanista pystyy puhuttunakin pystyy EHKÄ ymmärtämään suurinpiirtein mistä on kyse, mutta siihen se aikalailla jääkin.

paketti kotoa

Töissä on mennyt varsin mukavasti, aika paljon tulee lähetettyä sähköpostilla kaikenlaisia kyselyitä ja työstettyä jonkun verran niihin liittyviä juttuja. Tänään aamulla pääsin ohjaajani kanssa käymään tutustumassa yhdessä hostellissa. Itselläni on ollut vähän epäilyksiä hostellien suhteen, mutta ainakin tuo oli ihan superviihtyisän oloinen, oikeastaan paljon siistimpi ja viihtyisämpi kuin monet hotellit missä olen ollut. Vierailu toi mukanaan toki myös mukavaa vaihtelua muuten melko samankaltaisiin työpäiviin. Viikonlopuksi on jo jonkin verran suunnitelmia, joista varmaan ensi viikon alussa päivitystä.

It's a kind of magic

Torstaina kävin rannalla, tai siis kävin lähinnä katsomassa rantaa. En ole koskaan erityisemmin kaivannut veden äärellä olemista, mutta onhan se ihan mukavaa että halutessani pääsen kävelemään rannalle noin puolessa tunnissa. Ei sillä että pitkään aikaan edes välimeren vesi olisi niin lämmintä, että minä menisin uimaan, mutta ehkä siellä pitää joku kerta lämpimämpien säiden tullessa käydä ainakin varpaansa kastamassa.

ihan kivaltahan tuo näytti

vastaavia hiekkaveistoksia oli rannalla enemmänkin.

Perjantaina taas vähän haahuilin ympäriinsä töiden jälkeen. Sain vihdoin ja viimein ostettua postikortteja lähetettäväksi Suomeen. Ei kenenkään kannata kuitenkaan vielä hetkeen odotella postia täältä, sillä ei mulla ole mitään aavistustakaan siitä mitä kirjoittaisin niihin, mutta on nyt ainakin kortit ja merkit valmiina sitten kun keksii jotain kirjotettavaa.

En ehtinyt kovinkaan kauaa olla asunnolla perjantai-iltana kun puhelin yhtäkkiä päätti ettei toimi enää. Se oli vähän temppuillut jo edellispäivien aikana, mutta ei mitään erityisen poikkeavaa. Yhtäkkiä se vain meni pimeäksi eikä ole reagoinut mitenkään mihinkään sen jälkeen. Yhtään en tiedä mitä tapahtui, mutta ei toimi ei. Älypuhelinriippuvainen kun olen, ahdistus iski varsin kovaa ja nopeasti. Äkkiä sitten Skypen kautta yhteyttä vanhemmille kotiin ja tuskainen puhelu aiheesta "mitäs nyt?". Olin kyllä hyvin tietoinen että uusi puhelin pitäisi varmaan tämän vuoden puolella ostaa, mutta en ollut ihan varautunut että joutuisin ostamaan sen täältä. Mukanani on toki Nokian peruspalikkapuhelin, jota oli tarkoitus käyttää lähinnä suomen simkortin säilytyspaikkana. Haasteita tuotti puhelimen takakuoren irrottaminen, oikeasti, se tekniikka on niin epäkäytännöllinen ja huono, että muistutti taas siitä miksi Nokialla ei mene enää kovin lujaa.

matopeli puolestaan muistutti miksi nokialla joskus meni lujaa

Lauantaina ei sitten ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä puhelinostoksille. Täällä suositaan hyvinkin paljon kaikkia mahdollisia liittymä+puhelin kytkykauppoja, varmasti käteviä ja edullisia jos asuisi täällä pidemmän aikaa, mutta tähän hätään ne eivät aiheuttaneet muuta kuin ylimääräistä hämmennystä erillisine hintoineen ja paketteineen. Pienen haahuilun ja kiertelyn jälkeen suuntasin El Corte Inglésiin. El Corte Inglés on siis espanjalainen tavarataloketju ja tavarataloja löytyy oikeastaan jokaisesta vähänkin isommasta Espanjan kaupungista, lisäksi nykyään myös Portugalissa on muutama liike. Hyvä valinta kaupaksi johon kannattaa suunnata jos etsit jotain, mutta et ole oikein varma mistä aloittaa.

Edellisillan nopean taustatyön jälkeen sopivaksi ja melko helposti täältä löytyväksi puhelimeksi valikoitui Samsungin Galaxy A5, jonka kanssa on nyt tarkoitus elellä seuraavat vuodet. Samaan syssyyn oli vihdoin aika mennä hankkimaan myös paikallinen prepaid-liittymä, jonka hankkiminen oli todella helppoa kun vaan osasi sanoa mitä tarvitsee. Kaiken tämän puhelinahdistuksen jälkeen, olo oli varsin helpottunut, joten päätin mennä kunnolla syömään. Hard Rock Cafe osui sopivasti kohdalle ja oli kyllä ainakin tänään niin oikea valinta kun vaan olla ja voi. Ihanan kovalla soiva musiikki, palvelu kuin jostain oppikirjasta, ruoka jota ei tarvinnut itse laittaa, uusi toimiva puhelin ja iloinen hämmennys, kun naapuripöydän n. 10-vuotias tyttö tiesi kuka Freddie Mercury on. Välillä elämä on oikeasti aika kivaa.

tälläinen se uusi nyt on

Musiikki vie mut taivaisiin

Töissä on mennyt enimmäkseen varsin hyvin. Puhelimeen vastaaminen töissä oli tosiaan asia jota jännitin etukäteen aika paljon. En erityisemmin nauti puhelimessa puhumisesta yhtään millään kielellä, mutta vielä kun pitäisi espanjaksi pystyä selvittämään asioita niin jonkinmoista ahdistustahan se aiheuttaa. Ensimmäinen puhelu olikin aivan täysi fiasko, mutta on se siitä sitten lähtenyt sujumaan paremmin.

Tällä viikolla en ole töiden lisäksi tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Muutaman ylimääräisen kierroksen tehnyt kävellessäni takaisin asunnolle ja ostanut niinkin jännittäviä asioita kuin juustoa ja käsirasvaa. Tein kuitenkin huomion jonka ansiosta fiilis muuttuu helposti paremmaksi.

ja juu ehkä ostin myös yhden darth vader munkin

Parin viikon Barcelonassa olon jälkeen, kun istuin hetken aikaa paikoillani juomassa kaakaota, huomasin miten järjettömän paljon nautin jostain typerästä taustamusiikkina soineesta biisistä jota naapuripöydän tytöt lauloivat innoisaan mukana.

Suomessa ollessani musiikkia tuli kuunneltua paljon, välillä aivan järjettömän paljon. Viime vuonna kuuntelin Spotifyn mukaan niin paljon että siitä olisi riittänyt 2 tuntia vuoden jokaiselle päivälle, tähän päälle kaikkialta muualta kuunneltu musiikki.

Kuitenkaan en koskaan tullut ajatelleeksi, miten paljon voimaa musiikista oikeasti saakaan. Kuulostaapas syvälliseltä, mutta kun sen reilu pari tuntia päivässä muuttuu siihen, että kuulee joskus jossain kaupassa tai kahvilassa kaiken muun hälinän seassa pari biisiä joka toinen päivä, on helppo yhtäkkiä huomata miten paljon sitä tosiaan kaipaakaan musiikkia elämäänsä.

Täällä musiikkia ei tosiaan ole tullut kuunneltua niin paljoa. Spotify vie akkua ja kuluttaa nettiä niin paljon, että musiikin kuuntelu järkevää lähinnä asunnolla ollessa. Täällä taas syystä tai toisesta, en ole kuitenkaan tullut kuunnelleeksi oikein yhtään mitään, mutta tämän viikon valaistumisen myötä siihen tulee nyt muutos ja yritän ainakin asunnolla pitää musiikkia taustalla.

Kirjoitin blogia joskus aiemminkin ja silloin otsikoin kappaleet lainaamalla sanat milloin mistäkin biisistä. Koska olen edelleen surkea keksimään otsikoita, olen nyt jatkanut samaa ideaa. Tosin tällä kertaa myös blogin nimi on lainattu lyriikoista. Kaikki otsikkoja inspiroineet biisit on jälleen kasattu spotifysoittolistalle, jonka halutessaan löytää tästä alta tai tuolta sivupalkin linkistä. Ja tosiaan kuunnelkaa ihan omalla vastuullanne, kaikki biisit eivät todennäköisesti ole sellaisia joita normaalisti kuuntelisin.

Qué bonita la vida

Nyt on päässyt töissäkin tekemään jo vähän enemmän. Huomaa kyllä jälkikäteen miten paljon kaikkea on jännittänyt ja stressannut kun työviikko joka ei oikeasti ollut niin raskas, tuntuu kestäneen vähintään kaksi viikkoa. On tällä hyvätkin puolensa, viikonloppu tuntuu vaihteeksi oikeasti viikonlopulta.

Plaça Catalunya maisemaa torstai-iltapäivällä

Heti kun pääsin sanomaan, että töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään, kävin torstaina ja perjantaina töiden jälkeen vähän kiertelemässä kaupunkia. Torstaina kiertelin Barri Gòticin suunnalla. Olin aivan tarpeettoman pitkään pyörimissä Disney kaupassa fiilistelemässä Star Wars härpäkkeitä, joista tavallaan teki mieli ostaa kaikki, mutta oikeasti mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Lisäksi löysin hauskan kaupan jossa oli paljon kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista pikkutavaraa, muunmuassa ihastuttavia Crumbled map karttoja.

Itselläni on joululahjaksi saatu Barcelonan kartta. Kartta on siis tehty ohuesta kangasmaisesta materiaalista, sen on tarkoitus olla helposti mukaan otettava, sen kun rypistää laukunpohjalle. Se olisi vielä parempi jos se olisi hitusen laajemmalta alueelta, mutta toimii nytkin, ainakin Barcelonan kohdalla, varsin mainiosti. Monien muiden kaupunkien kohdalla on ilmeisesti pieniä ongelmia siinä näkyvän alueen suhteen. Ne ovat vedenkestäviä eivätkä ne repeä ihan vanhingossa.Yksi kartan hyvistä puolista on, että siitä voi helposti ottaa näkyviin vain pienen osan, eikä sitä tarvitse levittää aina täyteen kokoonsa. Kartat on suunnitellut Suomessa asuva italainen Emanuele Pizzolorusso.

ryttypallerosta kartaksi

Perjantaina suuntasin Arenas ostoskeskukselle, joka sijaitsee aivan Plaça d'Espanyan vieressä. Arenas de Barcelona on ennen ollut härkätaisteluareena, nyt vanhan "kuoren" sisään on rakennettu kauppakeskus. Ulospäin se näyttää edelleen melko paljon härkätaisteluareenalta ja sen katolla on useita ravintoloita sekä näköalaparveke, josta on ihan hauskat näkymät varsinkin Plaça d'Espanyan suuntaan. Ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka ei shoppailu niin hirmuisesti jaksaisi innostaakkaan.

Arenas de Barcelona ostoskeskus. Ylhäällä näkyy muutamia ihmisiä "näköparvekkeella"

Plaça d'Espanya kuvattuna nyt sieltä "näköalaparvekkeelta", pimeys tuli sillä aikaa kun pyörin sisällä.

Lauantaina ei mitään sen erityisempää, kaupungilla kierteltyä, haahuilua maailman epäloogisimmassa ostoskeskuksessa ja ajelua busseilla ja metroilla ympäriinsä. En kuitenkaan ostanut kiertelyideni aikana kaikesta siitä hypistelystä huolimatta mitään muuta kuin yhden Tylypahka yöpaidan ja jonkin verran ruokajuttuja. Illemmalla telkkarista tuli viimeinen Harry Potter elokuva, tosin katalaaniksi. Pienimuotoisen kiukkutuokion ja kaukosäätimen räpläämisen jälkeen kielen sai onneksi vaihdettua alkuperäiseen ja pystyi katsomaan elokuvaa ilman, että saisi ahdistusta erityisesti siitä, että Kalkaroksena puhuisi, viikolla edesmenneen Alan Rickmanin sijaan, joku katalaania möngertävä inisijä.

Niin ja vielä niihin ruokajuttuihin palatakseni. Niissä sitä onkin sitten ollut ihmettelemistä. Jokusen kerran olen syönyt jotain pientä ulkonakin, mutta en vielä mitään erityisen ihmeellistä. Kokkailu tosiaan, ei ykkösharrastukseni. Kokonaisia lampaan päitä en siis ostanut, mutta koska täällä lihoja myydään muutenkin varsin isoina kökkäreinä, ei minun kokkaustaidoillani ole tullut mieleen kokeilla miten kauan kestäisi ennen kun saisin kokonaisen broilerin siihen kuntoon, että siitä voisi syödä jotain ja se vielä maistuisi kelvolliselta. Löysin läheisestä Carrefourista broilerin jotain luuttomia fileepaloja, jotka paketin mukaan sopivat perheen pienimmille, juuri tuon luuttomuudensa vuoksi. Tämän jälkeen päästiin seuraavaan ongelmaan, millä hemmetillä maustan broilerini. Suomessa olisin varmasti keksinyt paljonkin ideoita, mutta nyt löi tyhjää. Kiertelin kaikenmaailman mauste- ja kastikehyllyt, mutta inspiraatio oli edelleen kovilla pakkaslukemilla. Sitten löysin nämä, mitä ihmeellisimmät maustelappuset joiden sisään broileri laitetaan paiston ajaksi. Uskokaa tai älkää, mutta tuo systeemi toimi melko hyvin ja kanoissa oli jopa makua.

tästä lähdettiin

ja tähän päädyttiin

Tänään aamupäivällä lähdin elokuviin, juurikin tuonne edellisessä postauksessa mainittuun Diagonal Mar ostoskesukseen. Kaupat siellä olivat kiinni, mutta elokuvateatterin lisäksi auki olivat yläkerran kahvilat ja ravintolat. Alkuperäisellä äänillä pyöri neljä elokuvaa, joista kaikki alkoivat 11:45, varttia aiemmin kuin yksikään espanjaksi dubattu elokuva. Ne on merkattu laittamalla elokuvan nimen eteen lyhenne VOSE (version original subtitulada al español), eli alkuperäinen versio tekstitettynä espanjaksi. Trailerit olivat tietenkin dubattuja, kyllä niitä varsin hyvin ymmärsi, mutta olihan se aikamoista tuskaa katsella kun tutuilla näyttelijöillä ei ollut omaa ääntään.

Vielä itse elokuvasta, kävin siis katsomassa The Danish Girl elokuvan. Niitä elokuvia joista moni luultavasti vetää herneen nenäänsä, mutta jos yhtään kiinnostaa niin suosittelen kyllä katsomaan. Elokuvan näyttelijöistä sekä Eddie Redmayne että Alicia Vikander ovat saaneet mm. Oscar ehdokkuuden rooleistaan, eikä syyttä. Varsinkin Redmayne, joka voitti viime vuonna parhaan pääosanäyttelijän Oscarin Stephen Hawkingin roolistaan elokuvassa Kaiken teoria, on jälleen aivan uskomaton.

Tulipahan taas kirjoitettua. Olevinaan en ole tehnyt paljon mitään, mutta kun rönsyilee kirjoituksissaan vähän joka suuntaan, niin kyllähän sitä tekstiä sitten tulee aika reippaastikkin. Ensi viikolla varmaan taas lisää kuulumisia.

The stars are out tonight

Innostuin sittenkin lähtemään katsomaan jalkapalloa jo lauantaina. Kävin ostamassa lipun yhdestä Barçan virallisista kaupoista. Lippuni oli halvin mahdollinen ja no aikamoisen kuntoilusuorituksen siinä sai tehdä kun kiipesin sinne ylimmän rivin superahtaalle paikalleni. Ottelua pystyi seuraamaan hyvin, ja itse pelin seuraaminen oli todennäköisesti helpompaa sieltä, kuin aivan kentän tasolta sen melko tarkkaan sata riviä alempaa. Kuitenkin jos aikoo käydä La liga ottelussa oikeastaan vain kerran elämässään, suosittelen vahvasti paikkaa jostain hieman alempaa, niin että pystyy tunnistamaan pelaajia, vaikka ei olisi tuijottanut heitä televisiosta tuntitolkulla. Niin ja vielä lauantain otttelusta? No, Barça voitti Granadan 4-0 ja Messi teki hattutempun, melko normaali ilta Camp Noulla siis.

Neymar antmassa kulmpotkua

ja tässä illan päätähti

Ihan oli komeat näkymät.

Sunnuntaina menin shoppailemaan, tai no lähinnä pyörimään kaupoissa siitä ilosta kun ne olivat alennusmyyntien takia sunnuntaina niinkin laajalti auki. Kuljin ensin vähän matkaa Barri Gòticin läpi metrolle, jolla suuntasin Diagonal Mar ostoskeskukseen. Äkkiseltään melko pieneltä vaikuttava ostoskeskus paljastui todella laajaksi. Kauppoja ja ravintoloita yhteensä parisensataa, mm. varsinkin opiskelijabudjetilla liikkuvien suosikkikauppoihin lukeutuva Primark. Diagonal Marissa oli myös elokuvateatteri jossa nähtävästi pyörii viikonloppu aamupäivisin muutamia elokuvia alkuperäisellä äänellä. Tämä täytyy ehdottomasti pitää mielessä, kun tulee tarve päästä elokuviin.

huppari, lenkkarit, t-paita ja pörrösukat. yhteensä 28€

Juu nyt on työssäoppiminenkin lähtenyt käyntiin. Alku on lähtenyt liikkelle melko rauhallisesti, olen päässyt tutustumaan sähköpostiin, varausjärjestelmään ja yleisesti siihen miten työprosessit etenevät. Toimistoon tulee tällä viikolla pari tietokonetta lisää, joten varmaan viimeistään ensi viikolla pääsee vielä enemmän tekemään kaikenlaista myös itse.

Töiden jälkeen olen ollut sen verran väsynyt että pieniä kiertoreittejä lukuunottamatta olen tullut suoraan asunnolle. Kenties myös tieto siitä, että ei ole pakko juosta läpi kaikkia nähtävyyksiä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti läpi, on vähentänyt tarvetta lähteä hämärän tullessa haahuilemaan ympäri kaupunkia katsomassa must-see nähtävyyksiä, joista olen kuitenkin monet jo nähnyt silloin vuosia sitten. Varmaan kun rytmiin alkaa tottua hieman paremmin, tulee myös arki-iltaisin tehtyä jotain erityisempää.

Tämän jutun nähtyäni oli pakko tulla lisäämään postaukseen vielä yksi huomio. Tieto siitä, että suomalaisten oma tila on suurempi kuin oikeastaan varmaan kellään, ei ole mitenkään uusi tai yllättävä. Itseäni ei häirinnyt esimerkiksi se kun pariskunta jonka luona olen vuokralla tervehti minua  poskisuudelmin kun saavuin tänne ensimmäistä kertaa. Asia josta kuitenkin huomaan hämmästyneeni täällä on se, miten lähelle ihmiset tulevat istumaan penkeillä. Siis pitkillä yhtäläisillä penkeillä joita on puistoissa, ostoskeskuksissa, missä milloinkin. Vaikka koko muu penkki olisi tyhjä, täällä näyttää olevan täysin normaalia istahtaa ihan viereen.. Eivätkä siis viereenistujat ole olleet mitään epämääräisiä laitapuolenkulkijoita jotka tulevat häiritsemään, vaan millon ketäkin, tavallisia, siistejä ihmisiä. Joten ehkä se on ihan hyvä oppia siihen, että se on tuskin maailmanloppu jos lumimyrskyssä bussia odottaessa menisikin vaikka 10 cm lähemmäs toista bussin odottajaa.

Kylmästä lämpimään...

Täällä sitä nyt ollaan - Barcelonassa. Olen käynyt kaupungissa aiemmin yli 11 vuotta sitten, joten siitä pikavisiitistä mieleen jäänet muistikuvani ovat melko hajanaisia, mutta eivätköhän ne tässä kuukausien saatossa täydenny mukavasti.

Kun lähtöaamuna Suomessa on yli 26 astetta pakkasta, on varsin tyytyväinen siihen, että pääsee pian johonkin lämpimään, tai siis edes paikkaan jossa naama ei jäädy kun astut ovesta ulos.

Barcelonaan saapuminen oli kuin jostain kliseisestä elokuvasta, hiemaan harmaan sään ja pilvien keskeltä pystyy lentokoneen laskeutuessa näkemään kuinka auringonsäteet osuvat vain ja ainoastaan Barcelonan kaupunkiin. Kaupunki näyttää lentokoneesta katsottuna hohtavan kultaisena.

Hyytävän kylmään ja valkean harmaaseen Suomeen verrattuna, myös oikeasti kaupunki antoi itsestään melko kullanhohtoisen kuvan heti alkuun. Lämpötila lähes 20 astetta ja aurinko oikeasti lämmittää. Suomessa ihmiset kulkisivat tuollaisessa säässä t-paidoissa, täällä monet paikalliset kulkivat talvitakeissa. Ei sää täälläkään tule kesään saakka ihan tälläistä luksusta olemaan, mutta jo varmasti pelkästään se, että ei tarviste kulkea työmatkoja pimeydessä saa talven tuntumaan huomattavasti mukavammalta.

sininen ja pilvetön taivas, lämpötila +20, vaikea muistaa että on tammikuu

Olen ehtinyt parin päivän aikana kierrellä kaupunkia hieman. Asunto sijaitsee niin keskellä kaupunkia, että kävellen pääsee melko kätevästi liikkumaan ympäriinsä. Lähdin tänä aamuna kulkemaan La Ramblaa pitkin. Kaikkien niiden postikortteja, sanomalehtiä ja FC Barcelona krääsää myyvien pikkukojujen takaa toiselta puoltelta katua loisti asia johon en tosiaan odottanut törmääväni Barcelonassa; Real Madridin virallinen kauppa. Vaatii kyllä melkolailla röyhkeyttä avata kauppa verivihollisjoukkueen kotikaupungin vilkkaimman turistikadun varrelle.

asiakkaat taisivat kaikki olla turisteja

La Ramblan varrelta löytyy myös Mercado de la Boquería, joka on Katalonian suurin tori/kauppahalli. Myynnissä on jos jonkinlaista ruokaa ja ruokatarviketta, Uskomattoman värikkäitä hedelmäkojuja, toinen toistaan kalliimpia ilmakuivattuja kinkkuja, mitä erikoisempia mereneläviä ja jos jonkinlaista lihakojua. La Boquería on hyvä paikka jos haluaa melko nopeasti ja edullisesti syödä jotain pientä, tarjolla on paljon erilaisia tapaksia, pinchoksia ja suorastaan naurettavan herkullisen näköisiä mehuja. Kaikki myynnissä oleva ei todellakaan näytä houkuttelevalta ja ehdottomasti ainakin itseäni eniten yllättänyt näkemäni myynnissä ollut tuote oli nyljetty lampaan pää, siis kokonainen, silmine ja hampaineen.

La Boquerían pääsisäänkäynti 

nyljettyjä lampaan päitä

Katalaanin kieli aiheuttaa paikoitellen haasteita ja pientä ärsytystä. Kirjoitettuna siitä voi ymmärtää jotain, puhuttuna ei oikeastaan mitään, no ehkä siihenkin tottuu. Paljon on vielä nähtävää, tehtävää, ja koettavaa. Maanantaina alkaa itse työssäoppiminen, joku viikonloppu (tai oikeastaan varmaan aika monena viikonloppuna) on tarkoitus mennä katsomaan jalkapalloa ja varmaan vähän kaikenlaista muuta tekemistä ja näkemistä. Tästä tämä elämä Barcelonassa todenteolla lähtee, saa nähdä mitä kaikkea tuo tullessaan.

harvoin näkee palmua ja joulukuusta näin lähekkäin