Maailma on asioita pullollaan

Kolme kuukautta mennyt ja alle kaksi jäljellä, pitää varmaan vihdoin alkaa oikeasti tehdä niitä loppujakin juttuja mitä on suunnitellut täällä ollessa tekevänsä. Sain tehtyä korkeakouluhaut, en tiedä onko opiskelumotivaationi oikeasti tarpeeksi korkealla, mutta parempi olla edes hakenut kuin jossitella hakematta jättämistä. Haun tekeminen olisi varmasti ollut huomattavasti nopeampaa jos en olisi välissä eksynyt tutkimaan mm. usean suomalaisen jalkapallojoukkueen otteluohjelmia, vanhoja yo-koevihkoja, avoimia työpaikkoja, metroaikatauluja, vuokra-asuntoja ja ties mitä muuta.

virkistävää vaihtelua kulkea töistä lähtiessä eri reittiä,
 kolmas sadepäivä reilun viikon sisään on taas sitten vähemmän virkistävää

Tämä viikko oli töissä aika vauhdikas. Useampi toimistomme työntekijöistä on ollut poissa toimistolta, he ovat olleet huolehtimassa, että yhden ison ryhmän asiat sujuvat mahdollisimman sujuvasti. Se luonnollisesti lisäsi jonkin verran meidän toimistossa olleiden työmäärää. Nyt on alkanut itsekin oikeasti huomata edistystä omassa työn sujuvuudessa. Kyllä tuota kehitystä on niistä alkuviikoista tietenkin tullut huomattavasti jo aiemminkin, mutta itse tuota muutosta ei vaan tule huomattua niin helposti.

Olin tiistaina katsomassa mestarien liigan ottelua FC Barcelona - Atlético Madrid. Tietenkin onnistuin saamaan istumapaikan jatkuvasti huutavan hörhön vierestä. Olen tottunut katsomissani otteluissa vaikka minkälaisiin katsojiin ja metelin pitäminen ehdottomasti kuuluu jalkapallokatsomoihin. Tuo lähes koko ottelun kestänyt täysillä kaiken mahdollisen painokelvottoman huutaminen, oikeastaan raivoaminen, oli kuitenkin jotain aivan muuta. Se ärsytti itseni lisäksi myös useita lähellä istuneita ihmisiä, jopa muita Barçan kannattajia.

kaikessa omituisuudessaan, jotenkin tykästyin tähän kuvaan.

En ole koskaan erityisemmin fanitttanut Fernando Torresia, mutta täytyy myöntää, että olihan se aika hienoa päästä näkemään kyseinen pelaaja livenä. Torresin maali aiheutti spontaanin ilonkiljahduksen, mikä jäi onneksi vieressä istuneeltani mieheltä huomaamatta, sillä lähellä istui myös yksi Atléticon kannattaja, joka juhli maalia huomattavasti riehakkaammin. Hänen suuntaan vierustoverini raivosikin sitten niin paljon, että useamman ihmisen täytyi pyytää tätä ärisijää rauhoittumaan. Torres sitten innostui hieman liikaa ja joutui ulosajetuksi. Alivoimalla Atéltico ei enää pärjännyt, vaan Barça sai Suárezin maaleilla käännettyä ottelun itselleen. Siitä huolimatta Camp Noulta lähdettäessä kukaan ei tuntunut olevan ottelun lopputulokseen erityisen tyytyväinen. Ensi keskiviikkoiltana ratkeaa, kumpi joukkueista menee otteluparista jatkoon.

jonkun uefan naureuttavan idean takia molemmat joukkueet pelasivat vierasasuissaan

Perjantaina lähdin töiden jälkeen käymään taidenäyttelyssä. Turha kuvitella, että olisin vieläkään saanut kerättyä mielenkiintoa mennä johonkin oikeaan museoon. Arenas ostoskeskuksen katolla on näköalatasanteen lisäksi myös näyttelytila, siellä on kesäkuun alkupuolelle saakka The Art of the Brick näyttely. Kyseessä on Nathan Sawayan Lego taideteoksista koostuva näyttely. Jokin tuossa näyttelyssä kolahti. Legoissa on aina ollut jotain kiehtovaa ja esimerkiksi Lego elokuva on suorastaan nerokas, mutta tässä oli jotain erilaista, jotain pysäyttävämpää. Näyttelyssä oli lisäksi valokuvaaja Dean Westin kanssa tehty In Pieces kokoelma, jota olisin voinut tuijottaa ties kuinka kauan. Näyttelyn jälkeen myymälässä on vielä mahdollisuus päästä itse rakentelemaan Legoista omia taideteoksiaan, eikä tuo mahdollisuus innostanut vain lapsia, vaan oikeastaan kaikki näyttelyssä vierailleet jäivät innoissaan rakentelemaan jotain. Voisiko niitä jossain pankkien ja lääkärien odotushuoneissa olevia legoilla leikkimispaikkoja laajentaa niin, että kaikki odottelijat pääsisivät touhuamaan Legoilla?

t-rexin luuranko - legoista!