Hey now I'm feeling fine

Meinaa olla jotenkin vaikea löytää sanottavaa Zaragoza minilomasta, joten kuvia tulee tavallista enemmän. Kaupunki oli mukavan erilainen Barcelonaan verrattuna. Espanjalaisempi, erityisesti kielensä puolesta. Kuulin parin päivän aikana suurin piirtein kymmenen ihmisen puhuvan muita kieliä kuin Espanjaa, näistäkin noin puolet Gironasta kaupunkiin tulleita katalaaneja. Kaupunki oli myös varsin pienen ja tyhjän tuntuinen, vaikka ei sitä oikeasti tietenkään ollut. Veikkaan että melkein kaikki Espanjan kaupungeista olisivat tuntuneet siltä turisteja pursuavaan Barcelonaan verrattuna.

Espanjan pisimmän joen, Ebron, ylittävä Puente de Piedra -silta ja taustalla Catedral-Basílica de Nuestra Señora del Pilar

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki ja Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki. Yhteydet muualle Espanjaan ovat hyvät, sillä kaupunki sijaitsee oikeastaan Barcelonan, Valencian, Madridin ja Bilbaon keskellä, kaikkiin näihin kaupunkeihin on Zaragozasta noin 300 kilometrin matka. Kaupunki on ulkomaisille turisteille vielä varsin tuntematon. Selasin äsken läpi kymmenisen listaa, jossa oli kerrottu missä Espanjan kaupungeissa kannattaa vierailla, osaan oli tarkoituksella valittu vähemmän suosittuja kohteita, mutta yhdessäkään ei mainittu Zaragozaa. Ei se itselläkään ollut kärkipäässä listalla Espanjan kaupungeista missä haluaisin vierailla, mutta voin kyllä olla tyytyväinen, että melko lyhyen etäisyyden vuoksi päätin lähteä sinne. Kaupunkiin tutustuminen on kätevintä kävellen, sillä etäisyydet kaupungissa ovat melko lyhyitä. Bussiasema on hieman kaupungin laidalla ja takaisinpäin mennessä menin sinnekin kävellen. Ei matka ollut pitkä, mutta hieman ankea kulkea. Vähän tuli tunne että olisi kulkenut jossain Vantaan reunamilla. 

Plaza de Pilar, yksi Euroopan suurimmista aukioista...  oikealla kuvassa pari nunnaa.

tämä näky sai minut jotenkin ihastumaan kaupunkiin

Ilman jalkapalloa reissaaminen näyttää olevan minulle mahdottomuus. En lähtenyt Zaragozaan jalkapallon takia, mutta ei se ainakaan vaikeuttanut päätöstä lähteä. Euroopan pääsarjat olivat maajoukkuetauolla, mutta lähes kaikkialla toisiksi korkeimmat sarjat olivat täydessä vauhdissa myös pääsiäisviikonloppuna. Real Zaragoza on varsin perinteikäs ja jopa kohtalaisen menestynyt seura, joka on pelannut suurimman osan historiastaan pääsarjassa. Viimevuodet eivät ole kuitenkaan sujuneet kovin kehuttavasti, eikä sujunut sunnuntain ottelukaan. Ottelu FC Gironaa vastaan oli ohi oikeastaan jo ensimmäisen puoliajan jälkeen. Zaragoza oli 0-2 tappiolla ja yksi pelaajista oli saanut punaisen kortin. En ole varmaan koskaan kuullut yleisöltä noin jatkuvaa ja voimakasta valitusta tuomaria kohtaan, mutta kieltämättä monet päätöksistä olivat varsin kummallisia. Oli hieman yllättävää, että ottelu ei lopulta päättynyt kuin vain 0-3.

La Romareda stadionilla ei ollut ruuhkaa, paikalle saapuneiden Girona kannattajien määrä oli kuitenkin positiivinen yllätys

Kaupungissa on näkyvillä rakennuksia useilta eri aikakausilta, aina roomalaisesta teatterista vuoden 2008 maailmannäyttelyä varten rakennettuihuin moderneihin erikoisuuksiin. Tuo ylimmässä kuvassa näkyvä Basílica del Pilar oli aivan jättimäinen ja on tiettävästi ensimmäinen Neitsyt Marialle omistettu kirkko. Aina nuo massiiviset ja koristeelliset kirkot jaksavat jollain tapaa yllättää. Toinen varsin vaikuttava nähtävyys kaupungissa on maurien rakentama Aljaferían palatsi. Ajanpuutteen vuoksi en mennyt sisälle, sillä en tahtonut juosta sitä vartissa läpi. Ilmeisesti palatsi muistuttaa sisältä jonkin verran maurien Granadaan rakentamaa Alhambra palatsia, joka on Espanjan suosituimpia nähtävyyksiä. Aljafería on toki paljon pienempi ja sijaintia myöten Alhambraa arkisempi, mutta kaikesta huolimatta varsin vaikuttava tapaus, myös ihan vain ulospäin. Hämmentävää miten pelkästään Zaragozassa olevat nähtävyydet saattaisivat jossain muussa maassa kuulua maan tärkeimpiin, mutta täällä ne ovat vain nähtävyyksiä kaupungissa, joka ei tunnu olevan kenenkään matkasuunnitelmien kärjessä.

roomalaisten aikaisten kaupunginmuurien jäännöksiä

tämä hieman rautatieasemalta näyttävä rakennus oli kauppahalli, jossa myynnissä jos jonkinlaista lihankappaletta

Varsin komean näköinen Aljaferían palatsi

Jos jotain haluut, se ei tuu hakee sua kotoa

Tällä viikolla on tosiaan tullut huomattua mm. miten uskomattoman paljon mitä ihmeellisimpiä työpaikkoja sitä onkaan olemassa, esimerkiksi asfalttimiehiä haettiin töihin neljällä eri nimikkeellä. Ei kuitenkaan erityisemmin potentiaalisia työpaikkoja itselleni, mutta kai sitä jotain vielä ilmaantuu, tai ehkä saan vielä inspiraation hakea johonkin kouluun. Jos jokin korkeakouluhauissa ärsyttää, siis sen lisäksi että en oikeasti tiedä mihin ihmeeseen hakisin, on se miten raivostuttavan epäselvä tuo uusi nykyinen Opintopolku hakusivusto on. En tiedä kuka sen on suunnitellut, mutta jos sen on ollut tarkoitus saada potentiaaliset hakijat pakenemaan paikalta, niin sitten se kyllä on onnistunut.

Olen viettänyt pääsiäisen tähän mennessä Barcelonassa, tekemättä mitään kovin ihmeellistä.

Barcelona tuntuu todellakin olevan täynnä ihmisiä. Monet paikalliset lähtevät kyllä lomalle pääsiäisenä, mutta turisteja on ollut kaupungissa huomattavasti normaali viikonloppua enemmän. Niin kuin lähes kaikki muutkin asiat, myös pääsiäisen vapaat menevät Espanjassa hieman alueittain. Torstai taisi olla vapaa oikeastaan kaikkialla muualla paitsi täällä Kataloniassa, perjantai oli vapaa kaikkialla ja maanantai on vapaa Katalonian lisäksi muutamalla muulla itsehallintoalueella.

Näin sattumalta Facebookista, että joku katusoittajapoika on tulossa Barcelonaan. Kyseessä oli siis jonkinlaista fanijoukkoakin ympärilleen saanut sveitsiläinen Naeman, joka kiertelee ympäri Eurooppaa soittelemassa kaduilla covereita tutuista hittibiiseistä. Koska itselläni ei ihmeellisempääkään ohjelmaa ollut, kävin vilkaisemassa minkälaista meininkiä tämä saisi Barcelonan kaduilla aikaan. Paikalla saavuttuani kuuntelijoita oli paikalla jonkin verran, vähemmän yllättäen iso osa heistä oli suunnilleen saman ikäisiä tai hieman itseäni nuorempia tyttöjä. Seisoskelin kuuntelemassa tuota musisointia ihan hyvän aikaa, kuulijoiden määrä vaihteli vajaasta kolmestakymmenestä lähemmäs pariinsataan. Ehkä jopa yllättävää miten pääasiassa Justin Bieberiä ja muuta vastaavaa laulamalla sai niinkin hyvin rahaa ja kiinnostusta ihan kaikenlaisilta ihmisiltä. Lähdin itse jatkamaan matkaa siinä vaiheessa kun Naeman piti tauon ja fanityttölauma jäi ottamaan selfieitä. Myöhemmin selvisi, että lupa tuohon katusoittamiseen oli puuttunut ja poliisi oli tullut keskeyttämään musisoinnin noin kolmen tunnin soittamisen jälkeen.

juuri tällaiset hauskat pikkujutut on näitä isojen kaupunkien ihania puolia

Oma pääsiäiseni jatkuu huomenna Zaragozassa. Ei mitään erityisen tarkkoja suunnitelmia siitä mitä aion tehdä siellä, mutta hauska päästä näkemään taas erilainen ja vaihteeksi oikeasti pääasiassa espanjankielinen kaupunki. Ensi viikolla onkin sitten jo huhtikuu, eikä kauaa niin kotiväkikin tulee käymään Barcelonassa. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?

Recapacita por un momento

Viime viikko meni lähes kokonaan koulutehtävien parissa. Ei jotenkin ole yhtään vireessä minkään sellaisen suhteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saa päähänsä ajatuksen siitä, että mikään ei suju ja kaikki on hankalaa, kaikki tosiaan myös muuttuu vaikeaksi. Nyt on taas muutama juttu tehtynä ja voi taas hetken olla tekemättä ainakaan mitään isompia koulutehtäviä. Vieläkään ei ole aavistustakaan mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen, mutta jossain vaiheessa on vaan pakko keksiä jotain. Ideoita otan kyllä vastaan, mutta todennäköisesti tyrmään ne kaikki. Se niistä mahdollisista neuvoista siis.

jossain kaupungissa tämäkin näyttäisi varmaan hienommalta, täällä tuntuu välillä että joka kolmas rakennus on tuollainen

Sunnuntaina oli taas jalkapallon vuoro. Nyt vihdoin Espanyolin kotiottelu, vastassa oli Athletic Bilbao. Ei järjetöntä yleisöryntäystä. Cornellà-El Pratin stadion oli suunnilleen puolillaan, mutta yleisö piti hyvin tunnelmaa yllä ja varsinkin tuomari sai kyllä kuulla kotiyleisön mielipiteen työskentelystään. Kotiyleisön riemuksi Espanyol onnistui nousemaan tappioasemasta voittoon, eikä ainakaan sarjassa säilymisen puolesta tarvitse pahemmin jännittää. Joku (muukin kuin kotijoukkueen paidanväri) oli Espanyolin ottelussa vaan niin paljon kotoisampaa kuin Camp Noulla. Pitänee mennä vielä jonkun kerran uudestaan. Loppukevään jalkapallonkatselun määrä riippuu vähän siitä mitä kaikkea muuta keksii ja mihin kaikkiin matseihin tulee hankittua lippuja. Hienoja kokemuksia nämä La liga matsit ovat, mutta kyllä matseissa käynti on vaan niin paljon hauskempaa silloin kun oikeasti välittää siitä kumpi voittaa.

vapaapotku, joka ei johtanut oikein mihinkään

Sunnuntai-illan melko ex tempore pizzalla käynti Miinan kanssa piristi mukavasti muuten vähän tympeämpää viikkoa. Pääsiäissuunnitelmat ovat edelleen vielä hieman tai oikeastaan melko paljon auki. Jännittää itseänikin saanko mitään päätettyä. Ehkä tähän loppukevääseen jossain vaiheessa vielä jotain ryhtiäkin tulee.

We've got fun 'n' games

Lauantaiaamuna herätys oli soimassa hieman ennen kuutta ja siinä vaiheessa meinasi käydä mielessä ajatus, miksi kukaan ikinä lähtee asunnoltaan mihinkään. Sain raahattua itseni bussiasemalle ja sieltä suunnaksi Valencia. Bussilla matkustaminen ei ollut niin tympeää kuin olin ehtinyt pelätä ja sain jopa nukuttua matkalla hieman.

Valenciaan saavuttuani oli helppo havaita, että ihmisiä oli liikkeellä paljon tavallista enemmän, vaikka en ikinä aiemmin ollut kaupungissa vieraillutkaan. Valenciassa vietetään siis varsinaisesti vasta huomisesta alkaen Las Fallas juhlaa. Kuitenkin kun suositusta ja perinteisestä juhlasta on kyse, on kaupunki ollut juhlatunnelmissa kuun alusta saakka. Juhlaan liittyy useita erilaisia ja varsin erikoisia perinteitä. Yksi perinteistä on Mascletà, eli joka päivä kahdelta iltapäivällä alkava ilotulitus esitys. Kirkkaassa päivänvalossa kyse ei ole kuitenkaan erityisemmin visuaalisuudesta, vaan tarkoitus on saada mahdollisimman paljon melua ja räiskettä aikaan. Lauantain Mascletasta, näin vähän ja kuulin kaiken. Lauantaisin myös keskiyöllä järjestetään vastaava ilotulitustuokio, tätä en jaksanut lähteä katsomaan, mutta kuulin kyllä senkin erittäin hyvin.

Aamuisin perinteenä on kahdeksalta käynnistyvä La Despertà, eli aamuherätyskulkue, jossa torvisoittokunnat kulkevat kaduilla soittamassa musiikkia varsin äänekkäästi ja kulkueen muu väki heittelee sähikäisiä ja paukkupommeja jotta metelistä saadaan mahdollisimman kokonaisvaltainen. Tuo räjähteiden heittely ja paukuttelu on Fallasien aikana kaupungissa varsin normaalia. Ei väliä minkä ikäinen olet tai onko ympärillä ihimisiä, sen kun pamauttelet räjähteitäsi keskellä katua jos sattuu huvittamaan. Varsin erilaista suhtautumista ilotulitteisiin ja räjähteisiin kuin Suomessa.

yksi isoimmista näkemistäni falloista

Näyttävintä ovat siis nuo itse Fallat, koristeelliset, paperimassasta ja puusta tehdyt patsaat, joiden kautta usein kritisoidaan jotain yhteiskunnallista asiaa. Isoimmat Fallat ovat kooltaan varsin jättimäisiä. Näitä rakennetaan varsin pitkään, ne ovat valmiina vain muutaman päivän ja Fallasin lopuksi ne kaikki poltetaan. Siis kyllä, sytytetään tuleen ja hävitetään Fallasien viimeisenä yönä. Googlen kuvahaun tulokset aiheesta ovat varsin pysäyttäviä. Oli oikeasti hieno päästä osittain näkemään ja kokemaan Las Fallasin tunnelmaa, vaikka täytyy myöntää, että tällä kertaa monet perinteistä menevät jokseenkin yli ymmärrykseni. Luulen että ainakin minulle, ihmiselle joka ei tosiaan ole ilotulitteiden tai tulen suurimpia ystäviä, tämä esiviikonloppu oli juuri se mitä mitä minun kannatti tästä juhlasta kokea.

Valencia viikonloppuun kuului tietysti myös asia, josta ymmärrän huomattavasti enemmän, eli mikäs muukaan kuin jalkapallo. Lauantaina kävin pyörähtämässä kaupungin suuremman joukkueen, Valencia CF:n, stadionin Mestallan luona ja kävin ostamassa stadionin läheisyydessä olleesta kaupasta matkamuistokokoelmiini seuran huivin.

joku näissä vaan pelkissä stadioneissakin viehättää

Sunnuntaina päivällä oli ohjelmassa Valencian paikallisottelu, joka pelattiin tällä kertaa Levanten kotistadionilla. Molempien joukkueiden kausi on mennyt odotettua huonommin, joten paikallisottelun voittaminen tarjoaisi kaivattua piristysruisketta loppukauteen. Valencian paikallisottelu ei ole Espanjan perinteisimpiä, sillä seurat ovat pelanneet pitkiä aikoja eri sarjatasoilla, eikä paikallisotteluita ole ehtinyt kertyä vielä kolmeakymmentäkään. Levanten stadion Ciutat de València, ei ollut täynnä, mutta katsojia oli keskimääräistä enemmän ja tunnelmaa oli varsin mukavasti. Viimeisenä sarjassa oleva Levante onnistui kotiyleisön riemuksi voittamaan ottelun ja siten toiveet sarjassa säilymisestä pysyvät vielä jokseenkin mallillaan.

saisisiko tälläisiä säitä myös kesän ja syksyn veikkausliigamatseihin

Varsin tehokkaan viikonlopun jälkeen olo oli melko väsynyt ja kauhulla odottelin maanantaiaamun herätystä. Paluumatka meni kuitenkin vielä menomatkaa leppoisammin, pelastuksena olivat bussin näytöiltä tulleet piirretyt ja tv-sarjat, joten bussissa istuskelu ei oikeastaan juurikaan eronnut siitä, mitä laiskat sunnuntai-illat asunnolla ovat ja tämän aamun herääminen ei ollutkaan sen tuskaisempi kuin muutenkaan maanantaisin. Pääsiäisreissun varaamisen suhteen alan pikkuhiljaa olla melko pahasti myöhässä, mutta katsotaan, ehkä tästä vielä johonkin päädyn.

Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä

En ole oikeasti ole kovinkaan innokas shoppailija, mutta ostoskeskuksissa pyöriminen on jollain tapaa kovin miellyttävää ajanvietettä. Lähdin viime torstaina käymään Splau ostoskeskuksessa, joka sijaistee Cornellà de Llobregatin kunnassa, joka puolestaan on osa Suur-Barcelonan aluetta. Splau ostoskeskus on aivan Espanyolin jalkapallostadionin, Cornellà El-Pratin vieressä. Espanyolilla olisi ollut torstaina ottelukin, en sitä tällä kertaa mennyt katsomaan, mutta jotenkin se stadionin ulkopuolella ollut tunnelma tuntui niin paljon aidommalta ja kotoisammalta kuin Camp Noulla, että mietin hetken aikaa miksi olen yhteenkään FC Barcelonan otteluun edes vaivautunut. Espanyolin ottelut ovat olleet suurin osa niin typeriin aikoihin, että otteluun meneminen on toistaiseksi vähän lykkääntynyt, mutta kyllä sinnekin on vielä tarkoitus mennä, ainakin kerran, ehkä useammin.

Oli kyllä vaikea lähteä pois menemättä otteluun... Punertavat valot vasemmalla Splaun valoja.

Lauantaina kävin seikkailemassa Parc del Fòrumissa. Alue jossa no en oikeasti ole ihan varma mitä kaikkea virkaa sillä on, mutta ainakin siellä järjestetään jonkin verran erilaisia tapahtumia ja siellä pystyy harrastamaan Cable Skiingiä. Mitään suomennosta en tuolle löytänyt, ilmeisesti kun tuolla on jotain eroa Wakeboardingiinkin, mutta siis jotain kaapelivesihiihtolautailua tuo on, ihan hienolta se näytti kun sitä osasi. No joka tapauksessa, lauantai-iltapäivänä Parc del Fòrum oli varsin hiljainen ja se oli oikein oiva paikka kävellä auringossa ja nauttia hetki siitä rauhallisuudesta. Isot kaupungit ovat ihania, mutta myös niissä kaipaa joskus vähän erilleen siitä kaikesta ihmisvilinästä.

lauantain säässä ei ollut pahemmin  valittamista 

Joskus tulee niitä hetkiä, kun joku uusi paikka tekee niin suuren vaikutuksen, että sitä miettii vielä vuosienkin päästä. Mahdollisesti muistot kultaantuvat vielä entisestään ja jos pääsee palaamaan tähän täydelliseltä tuntuneeseen paikkaan, saattaa tulla pieni pettymys jos todellisuus ei vastaakaan mielikuvia. Barcelonan olympiastadion ei tosiaan ollut minulle näitä paikkoja, mutta lähdin kuitenkin katsomaan miltä siellä nyt näyttää. Oikeastaan ainoa mielikuva mikä minulle oli jäänyt stadionista oli se, että siellä on sotkuisin vessa ikinä. Mitä sitten tällä kertaa jäi mieleen? Olympiastadion on ulospäin ihan hieno ja stadioniksi varsin epätyypillisen näköinen. Se valmistui jo vuoden 1929 maailmannäyttelyyn, mutta pääsi isännöimään olympialaisia vasta vuonna 1992. Stadion tuntuu sisältä katsottuna olevan parhaat päivänsä jo nähnyt. Niin ja vessa oli aivan järkyttävän sotkuinen tälläkin kertaa. Stadionin osalta ei siis juuri kohennusta mielikuviini.

onhan tuo Olympiastadion ulospäin varsin kivan näköinen

Montjuïcin kukkula ja stadionin ympäristön olympiapuisto ovat kuitenkin jollain tapaa kovin hurmaavaa aluetta ja näkymät kaupunkiin ovat paikkapaikoin varsin komeat. Innostuin lukemaan Barcelonan olympialaisista hieman enemmän ja jokseenkin yllätyin siitä, miten uskomattoman suuri merkitys niillä on ollut siihen, mitä kaupunki tänä päivänä on. Kun katsoo videoita ja kuvia, joissa näkyy kaupunkiin Olympialaisia varten tehtyjä muutoksia, on hetkittäin jopa vaikea uskoa kaupunkia samaksi. Eikä kaupunki tavallaan enää sama olekaan. Turistien määrä kaupungissa on kasvanut vuoden 1990 jälkeen reilusta 1,7 miljoonasta vuoden 2014 lähes 7,9 miljoonaan turistiin. Siinä mukana ovat varmasti kaupunki ja sen luonne muuttuneet väkisinkin.

tämän kaltaiset kaupunkinäkymät ovat vaan jotenkin niin ihania

Nyt on kaksi kuukautta Barcelonassa takanapäin, vajaat kolme edessä. Päivät ovat pidentyneet täälläkin ja se on tuonut mukanaan sen, että ei meinaa malttaa tulla asunnolle töiden jälkeen, koska ulkona on vielä niin mukavan valoisaa. Eihän sillä muuten olisi niin väliä, mutta aamut muuttuvat melko kiukkuisiksi, jos ei välillä muista ottaa iltapäivää ihan rauhallisesti asunnolla, päättömän kaupungilla kiertelyn sijaan. Viikonloppuna on muuten vihdoin tarkoitus lähteä reissuun. Hotelli on varattu, bussiliput ostettu, Valencia täältä tullaan.

Huele a aire de primavera

Vaikea käsittää, että nyt on jo maaliskuu, hämmentävää miten nopeasti helmikuu sujahti ohitse, vaikka siinä oli tänä vuonna karkauspäiväkin mukana. Alkaa pikkuhiljaa olla ihan oikeasti kevät. Niin se aika vain menee. Kävin viikonloppuna taas elokuvissa, tällä kertaa katsomassa Coenin veljesten uuden elokuvan, Hail Caesar!, oli kyllä vielä omituisempi kuin odotin. Varsin tuulisesta säästä huolimatta päätin kävellä elokuvateatterilta takaisin asunnolle. Rannan vierellä kävely oli yllättävän rauhoittavaa, huolimatta siitä, että meri ei sunnuntaina ollut kovinkaan rauhallinen. Minulla on ollut vähän paha tapa kulkea ihan käveltävissä olevia matkoja metrolla. Oikeasti pidän metrolla matkustamisesta varsin paljon ja kun se kerran on mahdollista, kätevää, eikä erityisen kallista, houkuttelee se joskus vähän turhankin paljon. Olen viimeaikoina pyrkinyt johonkin mennessä kulkemaan matkan ainakin jompaankumpaan suuntaan kävellen tai pidempiä matkoja kulkiessa jäämään hieman kauempana olevalla pysäkillä kyydistä pois.

Port Olímpic, jossa muutama tusina veneitä

Tajusin, että en ole kirjoittanut tänne töistä oikeasti juuri mitään. Tuntuu vaan jotenkin niin kovin hankalalta selittää tänne työstä jotenkin järkevästi, mutta kai voisin hieman tarkemmin yrittää kertoa jotain. Toimisto, jossa olen työssäoppimassa, on siis Incoming matkatoimisto, joka sijaitsee aivan Barcelonan keskustassa. Hoidamme Espanjaan saapuvien, lähinnä pohjoismaalaisten, asiakkainen varauksia, milloin mihinkin. Olen melko varmasti harjoitteluni aikana lähettänyt enemmän sähköposteja kuin aiemmin elämässäni yhteensä. Hyvää harjoitusta olen ainakin saanut. Kaikki ei tietenkään aina mene niin nopeasti ja sujuvasti kun toivoisi ja silloin saattaa olla hyvä soittaa perään. Jonkun verran olen päässyt tekemään tarjouksia ja varauksia. Lisäksi olen päivittänyt tietoja työpaikkamme järjestelmiin, menuja, hotelleita, vähän milloin mitäkin. Niitä on pitänyt myös kääntää jonkun verran suomeksi ja englanniksi. Siinä kai se pääpiirteittäin oli. 

Yhtään minkään reissun suunnitteleminen on ollut jotenkin hirvittävän vaikeaa, tai oikeastaan suunnittelu ei ole vaikeaa vaan päätöksenteko. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että mietin hirveästi kaikkia vaihtoehtoja, mutta en lopulta tule selviämään tunnin junamatkaa kauemmaksi. Tosin pitäisi ehkä niitä lyhyitä junamatkojakin alkaa pikkuhiljaa miettiä jos niitä aikoo oikeasti toteuttaa. Tärkeämpääkin pohdittavaa toki olisi, nimittäin miettiä oikeasti tulevaisuuden suunnitelmia, mahdollista opiskelua tai työnhakua. Hetken ammattikorkeakoulujen nettisivujen ja avoimien työpaikkojen selaamisen jälkeen, alkaa ajatus lomareissujen varaamisesta tuntua helpoimmalta päätökseltä ikinä. En haluaisi panikoida, mutta kaikkien näiden suhteen päätöksiä alkaa oikeasti pakko alkaa tekemään pian. Se millaisia päätöksiä saan lopulta aikaan onkin sitten jo aivan eri tarina.