Sieltä näkee ohi kaupungin

Pakkaaminen ei todellakaan ole vahvinta alaani. Toki viiden lähes viiden kuukauden pakkaaminen yhteen matkalaukkuun on tuskin helppoa kenellekään, mutta veikkaan että moni onnistuu siinä huomattavasti sujuvamminkin kuin minä. Koska loppuviikosta on sen verran muutakin tekemistä kuin blogin kirjoittaminen ajattelin kirjoittaa vielä yhden viimeisten päivien tapahtumia tiivistävän tekstin, luvassa melko paljon kuvia, sillä aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiseen ei hirveästi ole.

Sunnuntaina lähdin käymään Tibidabolla. Olin bongannut sen työpaikan ikkunasta jo ensimmäisellä viikolla ja ajattelin että siellä on päästävä käymään. Jossain vaiheessa jo luovuin ajatuksesta käydä siellä, mutta varsinkin vuoren päällä olevan Sagrat Corin kirkon päältä näkymät kaupunkiin ovat melko uskomattomat, että paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Vuorella on kirkon lisäksi yksi Euroopan ja ilmeisesti myös maailman vanhimmista edelleen toiminnassa olevista huvipuistoista.

Maisemaa Tibidabon huvipuistosta ja kirkosta

maisemia kirkon toiseksi ylimmältä tasolta

 Maanantaina lähdin oikeasti huvipuistoon kun matkustin junalla PortAventuraan, lomakohteena tunnetun Saloun kaupungin kupeessa olevaan huvipuistoon. Olin perheeni kanssa Saloussa lomalla kesällä 2004. Tuo pariviikkoinen oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani ja tietenkin silloin Salou, PortAventura ja kaikki paikat jossa kävimme tuntuivat melko lailla hienoimmilta ja ihmeellisimmiltä paikoilta ikinä. Muistan äitini sanoneen minulle jossain vaiheessa tuohon reissuun liittyen, että ainahan sinne voi matkustaa uudestaan. 10-vuotiaalle ensimmäisellä ulkomaanlomalla olevalle lapselle tuo lause tuntui suurin piirtein yhtä lohdulliselta kun olisi sanonut että kyllä lehmätkin voivat oppia lentämään, mutta tosiaan voihan sinne matkustaa uudestaan. Huvipuistopäivän jälkeen kävelin vielä Saloun keskustaan. Se on toukokuun lopussa on varsin hiljainen paikka, mutta kyllä sieltä samoja tuttuja paikkoja pystyi tunnistamaan. Tuo maanantai oli kyllä kokonaisuudessaan aikamoinen nostalgiamatka 12 vuoden takaiseen ensikosketukseen Espanjasta ja Kataloniasta.

viime kerralla suosikkilaitteeksi noussut Dragon Khan ja ympärille rakennettu uudempi Shambala

Saloun rantakatu... hiekka on muuten Saloun rannoilla paljon hienompaa kuin Barcelonassa

Tänään saimme vihdoin Miinan kanssa käytyä Sagrada Familiassa. Olimme puhuneet sisällä käymisestä melkein heti alusta alkaen ja jossain vaiheessa vitsailimmekin, että luultavasti olemme siellä sitten viimeisenä päivänä ja näinhän siinä nyt kävi. Kirkko on sisältäkin sen verran ihmeellisen näköinen, että ymmärtää kyllä hyvin että rakentaminen ei ole ihan parissa vuodessa onnistunut.

siinä nyt sitten sisäkuvaa tästä ikuisuusrakennelmasta

Siinä kaikki tästä keväästä. Saatan ehkä kirjoittaa vielä jotain kotiinpaluusta, tai sitten en. Huomenna aikaisin aamulla siis paluu takaisin Suomeen ja perjantaina valmistujaiset. Yhtä aikaa ainakin hämmentynyt, kiitollinen, tyytyväinen ja haikea olo.

Porque sé que sueñas

On jonkin verran asioita, jotka ovat hämmentäneet tällä ollessa, suurin osa on varsin pieniä ja mitättömiä asioita. Joitain olen jo ehtinyt täälläkin aiemmin ohimennen mainita. Yksi mitä en ole vielä tullut maininneeksi, on se, että vuokranantajillani on edelleen lankapuhelin. Hypähdin varmaan metrin ilmaan kun se ensimmäisen kerran soi tuossa aivan huoneeni oven vieressä. Olin kyllä nähnyt sen siinä aieminkin, mutta en tullut ajatelleeksi, että se on oikeasti vielä käytössä. Juu ei siinä mitään, olen itsekin kasvanut aikana kun lankapuhelimia oli joka kodissa ja puhelinnumerot opeteltiin ulkoa, mutta nyt minulla ei ole aavistustakaan milloin olisin Suomessa nähnyt jonkun kodissa lankapuhelimen.

Tästä päästäänkin melkein kätevällä aasinsillalla siihen missä ja miten siis olen asunut tämän alkuvuoden. Asun alivuokralaisena paikallisen nuoren pariskunnan luona. Pääsen asunnolta noin 15 minuutissa töihin, joten säästän päivittäin huimasti aikaa ja kuukaudessa reilusti rahaa siinä, kun ei ole pakko käyttää julkista liikennettä kovinkaan moneen paikkaan. Etsin asuinpaikkani netissä joitain viikkoja ennen lähtöä. Muutamia kymmeniä nettisivuja ja varmasti satoja asuntoja selailtuani päädyin vaihtoehtoon jonka olin löytänyt Uniplaces nettisivustolta. Lyhyesti: sivustolta voi etsiä itselleen sopivaa huonetta tai asuntoa erilaisten kriteereiden avulla. Kun sopiva asunto on löytynyt, sitä haetaan maksamalla ensimmäisen kuukauden vuokra ja palvelumaksu Uniplacesille. Asunnon vuokraajalla on pari päivää aikaa hyväksyä hakemus. Omalla kohdallani hakemus hyväksyttiin jo muutamassa tunnissa. Sain Uniplacesilta vuokranantajan yhteystiedot ja pääsin sopimaan muutostani. Varsin toimiva systeemi varsinkin jos ei ole aikaa tai halua alkaa etsiä asuntoa vasta paikanpäällä uudessa kaupungissa. Itselläni kävi mahtava tuuri myös vuokranantajieni suhteen. He ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia, mutta myös omaa rauhaa minulla on ollut varsin kiitettävästi.

Tänään oli viimeinen työssäoppimispäivä. Toistaiseksi on vielä vaikea oikeasti käsittää, että tässä se nyt sitten oikeasti oli. Lähes 5 kuukautta, siinä ajassa ehtii oppia paljon ja tottua tiettyihin rutiineihin. Takana lukematon määrä lähetettyjä sähköposteja, toinen toistaan erikoisempiin ruokasanoihin tutustumista, jännittäviä puheluita, tiedonhakua, onnistumisia ja  virheistä oppimista. Nyt pitäisi taas löytää jonkin uusi suunta minne kulkea.

Mihin sitten pitäisi varautua jos lähtee ulkomaille työssäoppimaan? Oikeastaan kaikkeen, mutta ei liikaa mihinkään. On mahdoton sanoa mitä nuo kuukaudet ulkomailla kenenkin kohdalla tuovat tullessaan. Aika ulkomailla ei tule olemaan pelkkää lomaa, mutta kieltämättä kevät ilman räntämössössä kulkemista tuntuu jonkun verran myös lomalta. Olin jo kouluun hakiessa suunnitellut hakevani ulkomaille tekemään työssäoppimista, mutta lopullisen päätöksen tein vasta varsin myöhään. Ehdin murehtia valmiiksi aikalailla kaiken mahdollisen mikä voisi mennä pieleen, niin että kun lähtö oikeasti tuli ja asiat sujuivatkin varsin mallikkaasti, jäi myös murehdinta melko lailla taka-alalle. Ei aika täällä tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Välillä on ottanut päähän milloin mikäkin, työt, koulutehtävät, vesisade, mitä tehdä tämän kevään jälkeen. Kaikkien näiden asioiden kanssa olisin kuitenkin varmasti murehtinut jossain vaiheessa Suomessakin.

Suomessa tämän kaltainen ulkoilmaostoskeskus olisi huomattavasti ikävämpi 

Olen viime päivät kierrellyt kaupoissa varsin paljon. En ole suuri shoppailun ystävä. Vaatekaupoissa kierteleminen on ihan kivaa, mutta kun pitäisi oikeasti löytää jotain, muuttuu kierteleminen huomattavasti enemmän pakkopullaksi. Onneksi täällä on varsin viihtyisiä ja suuria ostoskeskuksia, niin olen onnistunut myös löytämään jotain. Ostoskeskuksista uusimpana tuttavuutena myöskin vähän syrjempänä sijaitseva, mutta mukavan kokoinen ja viihtyisä La Maquinista. Vielä muutama päivä jäljellä Barcelonassa, paljon ideoita mitä tehdä, ei ehkä ihan niin paljon aikaa. Saa nähdä mitä kaikkea viimeiset päivät tuovat tullessaan.

Try everything

Lauantaina sain vihdoin toteutettua koko alkuvuoden ajan ajatuksissani olleen suunnitelman lähteä Andorraan. En oikein itsekään ole varma miksi ajatus Andorrasta kiinnosti minua niin paljon. Jossain vaiheessa kevättä, mietin myös vaihtoehtoa yöpyä siellä yhden yön ajan, mutta ajanpuuteen vuoksi olin reissussa vain lauantain ajan. Lähdin liikkeelle aikaisin aamulla ja palasin Barcelonaan kymmenen jälkeen illalla. Tajusin vasta matkalla, että minulla ei tosiaan ollut mukana minkäänlaista karttaa eikä ihan varmaa mielikuvaa siitä mihin suuntaan bussiasemalta pitäisi suunnata. Onneksi kaupunki on melko pieni ja olin selaillut Andorraa google mapsista niin paljon, että liikkuminen sujui melko vaivattomasti.

vähän outo kuva, mutta en ymmärrä miten joku voi asua noissa melkein pystysuoran vuorenrinteen taloissa

Andorrassa ei ole lentokenttää eikä rautateitä, joten jos maahan haluaa päästä julkisilla, on matkustettava bussilla joko Ranskasta tai Espanjasta. Barcelonasta bussimatka kestää yhteydestä riippuen 3-4 tuntia. Andorran virallinen kieli on katalaani. Todellisuudessa maa tuntuu olevan suunnatonta kielten sekamelskaa. Sain Andorrassa palvelua espanjaksi helpommin kuin täällä Barcelonassa ja toisaalta esimerkiksi kaupoissa tuotteiden selostukset saattoivat lukea välillä pelkästään ranskaksi. Englannillakin luultavasti pärjää, itselleni ei osunut tilannetta, että sitä olisi tarvinnut käyttää. Maassa puhutaan jonkin verran portugalia ja syystä tai toisesta monissa kaupoissa ja ravintoloissa tuntui olevan paljon tekstejä myös venäjäksi.

useammistakin Dalín töistä tuttu valuva kello, La Noblesse du Temps veistoksessa aivan Andorra la Vellan keskustassa

Sant Esteven kirkko

Andorra ei kuulu Euroopan unioniin, mutta virallinen rahayksikkö on euro. Andorra on ollut ainakin jossain määrin laskettavissa veroparatiisiksi. Rehellisesti sanottuna en jaksa paneutua asiaan tarpeeksi, mutta siis matkailijan kannalta, shoppailu maassa on edullista. Kaupat ovat auki lähes vuoden jokaisena päivänä ja valikoimaa kaupoissa on asukaslukuun verrattuna reilusti. Erityisesti kosmetiikka, tupakka ja alkoholi tuntuivat edullisten hintojensa takia käyvän kaupaksi vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin Itämeren laivoilla. Itse liikuin sekä pääkaupunki Andorra la Vellan että aivan kyljessä olevan Escaldes-Engordanyn kaupungin alueilla.

yksi pääostoskaduista, tämä kuva vielä Andorra la Vellan puolelta, Escaldes-Engordany tästä vähän eteenpäin 

Andorra on myös suosittu luontokohde ja kyllähän nuo Pyreneiden vuoristomaisemat olivat todella vakuuttavia vaikka patikoiminen, lasketteleminen tai muu luontomatkailu eivät pahemmin kiinnostakaan. Ehkä juurikin tuon vuoristoisuutensa takia Andorra la Vella muistutti enemmän jotain keskieurooppalaista kaupunkia. Erikoinen kääpiövaltio, jos joskus tulee mahdollisuus vierailla niin voin kyllä lämpimästi suositella vähintäänkin lyhyttä päiväretkeä.

kuva jää varsin kauas siitä miten vaikuttavilta nuo vuoret näyttivät.

Sunnuntaina pääsin toteuttamaan toisen pitkään haaveissa olleen asian. Queenin keikka, jossa Adam Lambert on solistina. Ainoa American Idolin tuotantokausi, jota olen kunnolla jaksanut katsoa kokonaan, oli se johon Adam Lambert osallistui. Kun joku päättää laulaa koelauluissa Bohemian Rhapsodyn, mennään yleensä metsään ja pahasti, mutta Lambertin tapauksessa se toimi ponnahduslautana Queenin keikkasolistiksi. Pidän Adam Lambertista laulajana, mutta valitettavasti hänen oma tuotantonsa on enimmäkseen turhan mitäänsanomatonta. Saman vuoden syksyllä kävin vanhempieni kanssa Lontoossa katsomassa We Will Rock You -musikaalin ja tykästyin kunnolla myös Queenin musiikin.

tuota joo, ihan kuka tahansa ei tuossa höyhentakissa ja noissa kengissä riehuisi uskottavasti ympäri lavaa

Brian Mayn hiukset ovat niin vaaleat, että varsinkin näissä muutamissa kuvissa näyttää lähinnä villapallerolta

Siitä lähtien kun nämä alkoivat keikkailla yhdessä, olin vähän väliä tutkiskellut vaihtoehtoja lähteä milloin mihinkin katsomaan keikkaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Tuleva Suomen keikka työnnettiin valmistujaisten kanssa samalle päivälle ja jotenkin Kaisaniemen puistossa seisoskelu ei houkutellut ihan niin paljon että olisin ainakaan heti rynnännyt lippuluukulle. Täälläkin päätin keikalle menemisestä aivan tarpeettoman myöhään, mutta sain onneksi lipun ja pääsin näkemään show'n. Keikka on hyvin laskelmoitu. Adam Lambertilla on tilaa revitellä ja ottaa hetkittäin lava täysin haltuun milloin missäkin toistaan omituisemmassa asussa, mutta myös väistyä taka-alalle kun on sen aika. Lambert itsekin keikan aikana mainitsi ettei kukaan ei tule ikinä korvaamaan Freddie Mercurya. Alkuperäisjäsenillä Brian Maylla ja Roger Taylorilla on molemmilla omat tähtihetkensä ja tietenkin keikalla on annettu sopivasti huomiota myös Freddie Mercurylle. Toimiva ja vauhdikas kokonaisuus, joka kannatti nähdä.

Nautitaan, ku vielä pystytään

Pitkissä viikonlopuissa on se hyvä puoli, että vaikka joku päivistä menisi tekemättä erityisemmin mitään, ei se samalla tapaa tunnu hukkaan heitetyltä ajalta kun normaaliviikonloppuna. Euroviisujen kärkikolmikko ei ollut järin suuri yllätys, järjestys ehkä hieman. Omat voittajasuosikkini sijoittuivat aikalailla kärkikolmikon perään. No, ei siitä nyt sen enempää.

Sunnuntaina näin muutamia luokkakavereita. Miinan lisäksi täällä olivat Barcelonaan lomailemaan tulleet Iina ja Erika. Oli kyllä hauska nähdä pitkästä aikaa ja mukava päästä vaihtamaan kuulumisia. Pienimuotoisen kotiväeltä tulleen painostuksen jälkeen, lähdin vielä sunnuntai-iltapäivällä vilkaisemaan mikäli Barçan sittenkin järjestämästä mestaruusparaatista näkisi vielä vilauksen. Tässä vaiheessa kevättä olisi toki pitänyt jo tajuta, että aikataulut eivät ole niin kovin tarkkoja. Kulkue ei ollut edennyt järin nopeasti lähdin kävelemään reittiä toiseen suuntaan ja jonkin aikaa käveltyäni ihmispaljouden seasta paljastui myös se todellinen juhlan aihe. Onpahan tuokin nyt sitten nähty.

ehkä tästä saa näkee edes vähän millainen meininki tuolla oli

Yksi selvimmistä mielikuvista, mitä minulle oli jäänyt Barcelonasta vuosien takaisesta vierailusta, oli käynti Park Güellissa. Osittain sen takia tämän kevään aikana ei ole niin erityinen tarve rynnätä puistoon uudestaan. Yllätyin siitä miten tutulta tuo puisto tuntuikaan, se oli ehkä hieman pienempi kuin olin ajatellut, mutta muuten vastasi hämmentävänkin tarkasti mielikuviani. Itse puiston lisäksi 10-vuotiaana vierailun kohokohtia oli mehujään syöminen. Päätin ryhtyä todella nostalgiseksi ja syödä samanlaisen mehujään myös tällä kertaa. Itse puistoon on ilmainen pääsy, mutta puiston tunnetuimmat monumentit ovat maksullisella alueella. Itse olin liikkeellä alkuillasta ja koska en ollut ostanut lippua ennakkoon jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin pääsin sisään monumenttialueelle. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli varsin onnistunut ajankohta, sillä vilkkain aika alkoi juuri mennä ohitse ja valokuviakin pääsi ottamaan hieman vapaammin kun ihan kokoajan joku ei tunkenut eteen.

ei millään tapaa omaperäinen kuva, mutta pakkohan tuommoinen oli ottaa

 näyttääkö teistäkin tutulta? lieneekö ollut inspiraation lähteenä.

ei tuo penkki istuimena mitenkään mukava ole

lisko? lohikäärme? no siinä se nyt kuitenkin on.

Kävin tänään katsomassa Angry Birds elokuvan. Kyllähän se oikeasti hienolta näytti, tarinassa olisi ehkä ollut vielä hieman petrattavaa, mutta kokonaisuutena melko viihdyttävä. Elokuva tarjoaa toki aikuisillekin suunnattuja hauskoja viittauksia, mutta on selvemmin lapsille suunnattu animaatio kuin monet muut viime vuosien hittielokuvista. Elokuvaan valitut biisit olivat tosin jopa hämmentävän kliseisisiä. Tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää, että alle kahden viikon päästä olen takaisin kotona Suomessa.

Hay versos de mí que nadie escuchó

Olevinaan taas puuduttava viikko takana mutta oikeasti ei se nyt niin puuduttava ollut. Kävin sunnuntaina katsomassa Barçan kauden viimeisen kotiottelun, joka oli tällä kertaa paikallisottelu Espanyolia vastaan. Rehellisesti sanottuna oli kyllä harvinaisen tympeä ottelu ja taas kerran mietityttää miten hiljaa yli 90 000 ihmistä voikaan hetkittäin olla. Derbi Barceloní ei missään tapauksessa ole niitä kiihkeimpiä paikallisotteluita, mutta tuo oli jopa odottamattoman laimeaa. Kyllähän siinä on ollut oma viehätyksensä, että Camp Noun kokoinen stadion on vajaan 40 minuutin matkan päässä asunnolta. Erityisesti mestarien liigan otteluiden alla kaupungilla oleva tunnelma ja Ramblalla vastaan tulevat laulavat vieraskannattajat on jotain mihin todella mielellään tottuisi. Paikallisotteluiden tunnelmassa puolestaan Helsinki on Barcelonaan verrattuna täysin ylivoimainen.

nämä kuvat saa stadionin näyttämään jotenkin massiivisemmalta kuin miltä se oikeasti tuntuu

Koko kevään ajan on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa myös koripalloa, mutta se on jotenkin vain syystä tai toisesta vähän jäänyt. Keskiviikkona sain sitten ryhdistäydyttyä ja lähdin kohti FC Barcelonan sisäurheiluhallia, Palau Blaugranaa, joka sijaitsee aivan Camp Noun vieressä. Innostukseni vihdoin lähteä oli vierasjoukkue Gran Canariassa pelaava Sasu Salin, joka tosin oli keskiviikon ottelussa ainoastaan katsojan roolissa. Tulipa nyt kuitenkin lähdettyä. Koripallokin on oikeasti viihdyttävää katsottavaa ja vähän jopa harmittaa, että ei oikein ole aikaa katsoa enemmän.

kameran akku oli päässyt loppumaan niin korismatsista vähän pikselimössöisempi kuva

Lisäksi viikkoon on mahtunut melkein yliannostuksen verran euroviisujen kuuntelua ja katselua. Onnistuin itse veikkaamaan semifinaalien jatkoon menijät hämmentävän hyvin oikein. En sitten tiedä johtuuko tuo enemmän omasta melkein 15 vuoden Euroviisujen katselukokemuksesta vai siitä, että yllätyksiä ei erityisemmin tullut. Voittajaa en lähde veikkaamaan. Tai siis kun on omat toiveet siinä mitkä maat näkisi ihan mielellään voittamassa ja samaan aikaan tieto siitä, että suurimmat ennakkosuosikit ovat niitä joita ei välttämättä niin mielellään näkisi voittamassa. Huomenna siis, tämän nykyisin vähemmän salaisen paheeni, Euroviisujen finaali. Maanantai on täällä vapaa, joten edessä on pitkä viikonloppu. Pari luokkakaveria on tulossa käymään Barcelonassa, joten varmaan myös jonkunlaista tapaamista luvassa. Lisäksi mahdollisesti luvassa Barçan mestaruusjuhlat, joita he eivät tosin ainakaan millään jättikulkueella juhli, vaikka voittaisivatkin. Ensi viikolla sitten varmaan vihdoin turistinleikkimisen loppukirin pariin.

Right now you're following your dreams

Mitäs kaikkea sitä onkaan ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen. Kävin vaihteeksi elokuvissa. Hassua, että ehdin itsekin hetken uskoa, että tuo kolme elokuvaa samalla viikolla olisi jotenkin erityisen paljon. Toki se on lähes tuplasti yhtä usein kuin keskivero suomalainen käy vuosittain elokuvissa, mutta itselläni on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) tullut joskus käytyä katsomassa 3 elokuvaa päivässä. Sunnuntai aamupäivällä oli siis Captain America: Civil War elokuvan vuoro. Sekä Marvelin että DC Comicsin sarjakuvasankarit seikkailevat valkokankaalla lähes tauotta ja tulevat suunnitelmien mukaan seikkailemaan siellä vielä monia vuosia tästä eteenpäin. Olen jo useamman edellisen Marvel elokuvan ilmestyessä harkinnut sen väliin jättämistä, mutta kerta toisensa salista poistumisen jälkeen on taas positiivisesti yllättynyt elokuvan viihdyttävyydestä. DC Comicsin elokuvat tulevat huomattavasti todennäköisemmin jäämään väliin, lukuun ottamatta loppukesästä ilmestyvää pahiksiin keskittyvää Suicide Squadia.

Palataan elokuvahölinän jälkeen takaisin oikeaan elämään. Työssäoppimista ohjaava opettajani pääsi käymään täällä paikanpäällä vetämässä arviointikeskustelut läpi. Kaikki arvosanat on nyt siis annettu ja pystyn olemaan niihin tyytyväinen. Kokonaisuudessa olen pärjännyt hyvin ja olimme samoilla linjoilla asioista joissa minulla on vielä parantamisen varaa. Työssäoppimista on jäljellä nyt kolme viikkoa. Täytyy kyllä myöntää, että paljoa pidempään, ainakaan ilman taukoa, ei enää jaksaisi. Alkuvuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Kun on pitänyt käydä töissä ja leikkiä turistia yhtä aikaa nyt tasan neljän kuukauden ajan, alkaa kesäloma tosiaan tulla tarpeeseen. Itselläni on ties miten pitkään ollut haaveena päästä ulkomaille pidemmäksi aikaa, ensin haaveena oli päästä Iso-Britanniaan, sittemmin Espanjaan. Päädyin Barcelonaan, joka on toki virallisesti Espanjassa, mutta katalonialaisuus on kaupungissa vahvasti esillä ja on erottuu melko lailla siitä periespanjalaisuudesta. On ihan kivaa palata kesäksi Suomeen, mutta se mitä tapahtuu kesän jälkeen, on edelleen varsin epäselvää. Nuuskamuikkusen "etelään talvea pakoon" taktiikassa oli paljon hyvää. Teltassa asumista ei ole aikomuksissa aloittaa, mutta pidän kyllä silmät ja korvat auki tulevaisuuden mahdollisuuksista lähteä Suomen talvea pakoon.

Cascada suihkulähde on puiston tunnetuimpia maamerkkejä, tosin nyt se oli huollossa.

Sain kuluneella viikolla vihdoin aikaiseksi mennä myös Ciutadella puistoon haahuilemaan. Olen monesti kulkenut ohi ja käynyt vähän laitamilla pällisetelemässä. En ole erityisen luonnossa liikkuvia ihmisiä ja nämä kivat siistit kaupunkipuistot riittävät itselleni oikein hyvin. Ciutadellan puistoalue ei ole mitenkään erityisen suuri, sillä puiston alueella on myös luonnontieteellinen museo, Kataloninan parlamentti sekä Barcelonan eläintarha. Tämän kokoisessa kaupungissa on tavallaan harmi, että puisto ei ole sen isompi. Toisaalta useiden kilometrien hiekkarannat luultavasti melkolailla vähentävät ihmisten puistohengailun tarvetta.

vesi mukaanlukien varsin vihreää maisemaa

Vielä on melko paljon ajatuksia mitä haluaisi vielä tehdä ennen Suomeen palaamista ja tuntuu hieman siltä, että aika loppuu kesken. Alkuvuoden löysäily meinaa alkaa kaduttamaan, mutta toisaalta silloin päivät olivat huomattavasti lyhempiä ja viileämpiä, että ei kaikkia juttuja olisi silloin edes viitsinyt tehdä. Edelleen suunnitelmien toteuttaminen on varsin laiskaa ja luultavasti sitten viimeiset päivät juoksentelen taas ympäriinsä pää kolmantena jalkana aivan kuin joku ylitehokkaasti reissaava turisti.

Ensi viikolla on Euroviisut ja kuluneella viikolla olen yrittänyt viimeistään päästä kärryille siitä, mitä kaikkia biisejä siellä tänä vuonna onkaan mukana. Euroviisujen seuraamiseni on vuosien aikana ollut melko vaihtelevaa. Joinain vuosina en ole pahemmin kuunnellut kappaleita etukäteen, kun taas viime vuonna kaikki oli kuunneltu varmaan 20 kertaan läpi ennen lähtöä Wieniin, jossa olimme Mintun kanssa katsomassa viisuja livenä. Tämän tekstin otsikko on lainattu Espanjan tämän vuoden viisusta. Se taisi olla yksi ensimmäisenä valituista kappaleista tämän vuoden kisaan, mutta ei siitä huolimatta ole silti alkanut vielä kyllästyttämään. Kappaleella on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta tämäkään kappale ei ehkä kuitenkaan ole se, joka toisi voiton Espanjaan. Mielenkiinnolla ensi viikkoa ja loppukuuta odotellen.

Täällä mä vielä oon

Koulutehtäväputken perään teki mieli vain olla tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään. Se ei tietenkään ollut mahdollista, joten elokuvissa käyminen sai toimia ajatusten nollaajana. Keskiviikkona kävin katsomassa Viidakkokirjan, päivitetty ja synkempi versio 1967 vuoden Disney-klassikosta. Elokuva on visuaalisesti tyylikäs, ensimmäisestä elokuvarooliaan tekevä Neel Sethi onnistuu hyvin roolissaan Mowglina, kun tähän lisätään vielä hyvin toimivat nimekkäät näyttelijät eläinhahmojen ääninä sekä pari rakastettua laulua alkuperäisestä elokuvasta, niin voisi sanoa että kokonaisuus on varsin hyvin toimiva viihdekokonaisuus. Torstaina oli vuorossa varsin erilainen elokuva, Room. Emma Donoghuen saman nimiseen kirjaan perustuva elokuva, joka ei tosiaan ole ihan kevyimmästä päästä olevaa katsottavaa. Hirveästi elokuvasta ei halua sanoa etukäteen, mutta elokuva siis kertoo 5-vuotiaasta pojasta, joka on koko ikänsä asunut äitinsä kanssa vankeudessa, huoneessa. Elokuvat olivat todella erilaisia keskenään, mutta kummatkin elokuvat saivat kyllä hyvin ajatuksia siirrettyä arjesta pois.

Lauantaina pääsin yhden työkaverini kanssa osallistumaan Fam tripille, joka on siis matkatoimistotyöntekijöille järjestettävä matka/retki, jossa on tarkoitus tutustua tarjolla oleviin palveluihin ikään kuin asiakkaan roolissa. Ei nyt ehkä ollut selkein tai tarkin selitys, mutta jotain tuon suuntaista kuitenkin. Lähdimme siis aamupäivällä (toki reilusti aikataulusta myöhässä) Taxi boatilla kohti Vilanova i la Geltrúa ja Sitgesiä, kaupunkeja jotka sijaitsevat noin nelisenkymmenen kilometrin päässä Barcelonasta lounaaseen. Sää ei ollut kovinkaan kaunis ja venematka kesti hieman sateisessa säässä ja varsin aallokkoisessa meressä selvästi suunniteltua pidempään ja matkan jälkeen maihin pääseminen tuntui varsin hyvältä. Kirkkaalla säällä tuo veneajelu olisi varmasti ollut mukavampi kokemus.

aivan loppumatkasta sää muuttui kirkkaammaksi, meri tyynemmäksi ja samalla myös matkanteko mukavammaksi

Vilanova i la Geltrússa pääsimme tutustumaan La Daurada Beach clubin tiloihin ja paikallinen Drum Beat -rumpuryhmä esiintyi meille lyhyesti. Koska olimme aikataulusta jonkin verran myöhässä, jatkoimme melko pian matkaa Sitgesiin. Siellä menimme Antemare hotelliin, jossa pääsimmekin Cheap Filmsin johdolla tekemään Dracula elokuvaa. Tämän aktiviteetin aikana pukeuduimme kaikki joksikin hahmoksi ja kuvasimme reilun 10 kohtauksen Dracula elokuvan, jokainen kohtaus yhdellä otolla. Sanomattakin lienee selvää, että kummallisissa asuissa heiluminen ja liioitellut eleet saivat aikaan hyvät naurut kaikissa osallistujissa. Elokuvan tekemisen jälkeen nautimme hotellilla tapastyyppisen lounastarjoilun ja sen jälkeen palasimme takaisin Barcelonaan, tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen veneen sijasta bussilla.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska, mielenkiintoinen, hyväntuulinen ja opettavainen kokemus. Vaikka retki ei varsinainen työpäivä ollutkaan koin sen osaksi työssäoppimista, sillä se tutustutti palveluihin jotka olisivat muuten jääneet itseltäni huomaamatta ja koko päivä olisi toki jäänyt kokematta jos olisin tehnyt työssäoppimiseni jossain muualla. Retken järjestäjänä toimi Sitgesissä toimiva tapahtumia järjestävä Fun-Acció yritys. Aivan retken aluksi jotkin esittelyistä tapahtuivat katalaaniksi, kunnes vieressäni istunut nainen kysyi ja huomautti, että kaikki eivät sitä ymmärrä. En ole aivan varma vaihtoivatko järjestäjät katalaanin puhumisen espanjaan ainoastaan sen takia, että minä en ymmärtänyt katalaania. On jollain tapaa hyvin koomista, jos minä tosiaan olin ainoa syy tähän kielenvaihdokseen.

 maisemaa Sitgesin rantakadulta, palmuista voi nähdä että tuuli oli varsin reipas

Tuli ehkä kirjoitettua tarpeettoman mainostava teksti, mutta tuollaisen päivän jälkeen tuntuu jotenkin vaikealta ja typerältä olla mainitsematta nimeltä mitään päivän järjestelyihin osallistuneita tahoja. Maanantaina on edessä näyttö. Paluulento takaisin Suomeen on tasan kuukauden päästä. Hämmentävän nopeasti tämä aika on mennyt. Pakko vielä loppuun hehkuttaa tämän tekstin otsikon takana olevaa bändiä. Younghearted, suloista ja hyväntuulista suomalaista indiepopia, yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin perjantaina, kannattaa kuunnella.

Tan llena de recuerdos

Varsin vauhdikas viikko takana. Nyt vähän tiivistetty, mutta silti ehkä vähän turhan pitkä selostus siitä, mitä kaikkea ehdin nähdä ja tehdä vanhempieni kanssa. Oli tarkoitus kirjoitella tätä päivitystä valmiiksi jo pitkin viikkoa pikkuhiljaa, mutta pitkien päivien jälkeen ei vaan ollut energiaa tai kiinnostusta kirjoitella. Huomaan muuten ottaneeni paljon vähemmän kuvia kuin silloin kun olen ollut yksin liikenteessä. Nyt tämän kirjoittaminen on toiminut taukona koulujuttujen tekemisessä. Huomattavasti helpompi ja hauskempi kirjoittaa esimerkiksi hyvästä ruoasta kuin työssäoppimisesta ja käsitellä sitä mitä on oppinut.

Vanhempani saapuivat siis Barcelonaan viime viikon keskiviikkoiltapäivänä. Se, että puhuin sinä iltana varmaan suunnilleen saman verran kun edellisen viikon aikana yhteensä ei varmaankaan ollut kaikista fiksuin idea alustavassa flunssassa, mutta vaikea sitä olisi ollut hiljaakaan olla kun oli niin paljon kuulumisia vaihdettavana. Kaupunkiin kyllä tuli hetkellinen hiljaisuus siinä vaiheessa, kun keskiviikkoillan päätteeksi mestarien liigan ottelu Madridissa loppui ja Barcelona jäi tippui jatkosta.

Torstaina kävimme Arenas ostoskeskuksessa ja sen näköalatasanteella. Eiväthän ne näköalat sieltä ole tosiaankaan kaupungin parhaita, mutta jokin siinä paikassa on vaan jotenkin hurmaavaa ja tuo katon tilankäyttö on suorastaan ihailtavaa.

ryhmäselfie olympiapuistossa

Perjantaina olin siis töistä vapaalla. Lähdimme aamupäivällä käymään Iniestan viinikaupassa. Avataan tätä siis hieman, jalkapalloilija Andres Iniesta perheineen on siis kunnostautunut myös viininviljelyssä. Heillä on viinitila kotiseudullaan Fuentealbillan kunnassa, joka sijaitsee Kastilla-La Manchan itsehallintoalueella. Omia viinejään he ovat tuottaneet myyntiin nyt muutaman vuoden ajan ja yksi myyntipisteistä on Barcelonassa, ei kovin kaukana Camp Nousta. Tietenkin perheessä, jossa kaikki seuraavat jalkapalloa, tuollaista kauppaa ei vaan voi jättää väliin.

Päivemmällä menimme kiertelemään Montjuïcin alueelle. Kävimme Poble Espanyolissa, joka on siis ikään kuin koko Espanja pienoiskoossa. Hauska idea, jossa oli hyvin saatu tavoitettua tunnelmaa Espanjan eri alueilta. Jollain tavalla tuo idea on ehkä vähän vanhentunut, mutta mukavan omanlainen ja rauhallinen tunnelma alueella oli.

poble espanyolista ei paljoakaan järkeviä kuvia niin tässä nyt vaikka appelsiinikuva

Illalla kävimme katsomassa Font Màgican, eli tuon "maagisen suihkulähteen" show'n. Parisenkymmentä minuuttia kestävä show, jossa suihkulähde tavallaan tanssii musiikin tahdissa. Suihkulähde on varsin jättimäinen ja esitystä oli katsomassa niin paljon ihmisiä, että musiikkia ei erityisemmin kuullut. Suihkulähteen liikkeet ja värit näkyvät kyllä aivan loistavasti myös hieman kauemmas, mutta jos haluaa kuulla myös musiikin, kannattaa mennä paikalle todella hyvissä ajoin, todennäköisesti myös talvemmalla ja illan myöhemmissä esityksissä saattaa olla hieman vähemmän ihmisiä.

katsoimme aluksi tätä tien toiselta puolelta, mutta menimme kesken esityksen myös hieman lähemmäs

Lauantaina oli mun synttärit, ikää on nyt siis 22 vuotta, saa nähdä miten kauan menee ennen kuin sen oikeasti muistaa. Aloitimme aamupäivällä kaupoissa pyörimisellä ja jatkoimme siitä Jamón experienceen, joka todella on nimenomaan kokemus. Ensin varsin kattava ja sopivasti pilke silmäkulmassa tehty kerronta porsaan matkasta kalliiksi ilmakuivatuksi kinkuksi. Esityksen jälkeen pääsee maistelemaan kinkkuja ja kyllähän ne erot niiden halvimpien, Suomestakin saatavien, serranonkinkkujen ja laadukkaampien pitkään kypsytettyjen kinkkujen välillä ovat varsin valtavia. Ihan hyvältä ne halvemmatkin maistuvat, paitsi jos erehtyy vertaamaan niitä niihin parempiin kinkkuihin. Hauska kokemus, uutta tietoa ja uusia makuelämyksiä.

Alkuillasta lähdimme kohti naapurikaupunki Badalonaa, jossa olimme illalla menossa Paul Heatonin & Jacqui Abbottin keikalle. Täytyy myöntää, että kyseisten artistien ja heidän aikaisempien yhtyeidensä tuotanto oli ja on edelleenkin itselleni varsin vierasta, mutta ihan hauska kokemus sekin. Hauska myös tosiaan käydä vaihteeksi keikalla, jossa yleisö reagoi esiintyjään muutenkin kuin kiljumalla.

sää oli Badalonassakin varsin kesäinen, varsinkin rannalla tuuli kuteinkin aika reippasti

ainoa kuva jossa Paul Heaton on suurinpiirtein paikallaan

Sunnuntaiaamuna lähdimme kävelemään kohti rantaa. Barcelonassa Eixamplen ruutukaavan ansiosta reitit paikasta toiseen ovat monesti hyvinkin yksinkertaisia, jotain katua vaan pari kolme kilometriä johonkin suuntaan. Reittimme rannalle oli tosiaankin täysin suora ja Olympiasatamaan tultuamme jatkoimme rannanvierustaa varsin hyvän matkaa. Tällä kertaa oli äitin vuoro kastaa varpaat Välimereen. Lämpötila oli sunnuntaina lähes hellelukemissa, joten vaikka vesi oli edelleen kylmää rannalla ihmisiä riitti.

Vinkkinä muuten, että vaikka jalkapallo ei kiinnostaisi sinua yhtään, niin jos olet tulossa Barcelonaan lomalle, ota selvää milloin otteluita pelataan. Jos mahdollista, vältä Camp Noun suunnalle menevien metrolinjojen käyttöä jo reilusti ennen ottelun alkua ja myös ottelun jälkeen. Ne nimittäin ovat silloin vielä huomattavasti täydempiä kuin normaalisti. Meitä jalkapallo tosiaan kiinnosti ja menimme illalla menimme katsomaan FC Barcelona - Valencia ottelua Camp Noulle. Barçan lipunmyyntisysteemi ei tosiaan ole mitenkään erityisen järkevä. Ostimme liput vasta pari päivää ennen ottelua, meillä ei ollut viereisiä paikkoja, mutta koska katsomo ei ollut aivan ääriään myöten täynnä ja koska monet muutkin pyrkivät vaihtamaan paikkoja keskenään istuimme lopulta niin, että minä istuin äitini vieressä ja iskä pari riviä taaempana. Ottelu päättyi varsin yllättäen kotijoukkueen tappioon ja Barça vaikutti ajautuneen kriisiin. Toki tästä kriisistä on noustu, mutta sarjankärjessä piste-erot ovat kaventuneet sen verran pieniksi, että viimeisille kierroksille jää vielä jännitettävää.

ottelussa oli itseasiassa yllättävän paljon katsojia

Maanantaina päivällä vanhempani olivat käyneet Freixenetin cava-tilalla. Tapasimme alkuillasta ja kävelimme ympäriinsä vanhankaupungin pikkukatuja ja kävimme syömässä hampurilaiset Bacoa ravintolassa. Paikan hampurilaisia ole turhaan kehuttu yksiksi kaupungin parhaista, ne olivat oikeasti aivan huikeita. Barcelonassa ravintoloita on viisi, Madridissa yksi. Varmaan pakko käydä syömässä siellä vielä uudestaan.

Tiistaina lähdimme heti minun töistä päästyäni kohti Cornellà de Llobregatia ja Espanyolin ottelua. Vähemmän yllättäen näimme sielläkin muita suomalaisia. Hassua kyllä, mutta tuntuu siltä, että varmin keino törmätä suomalaisiin ulkomailla on mennä jalkapallo-otteluun. Ottelu päättyi 1-1 tasapeliin ja Espanyolilla on vielä vähän jännitettävää sarjapaikan säilyttämisen suhteen.

täällä taas ollut erityistä ruuhkaa

Keskiviikkona menin töiden jälkeen vanhempieni hotellille, kävelimme lähiympäristöä jonkin aikaa ja menimme syömään. Tämän jälkeen alkoikin olla aika sanoa taas hetkeksi näkemiin. Ei tuntunut niin omituiselta että vanhempani tulivat käymään täällä luonani, mutta se että he lähtivät takaisin ja minä en, tuntui jotenkin hassulta. Jälleennäkemiseen on tosin vain kuutisen viikkoa, joka menee luultavasti ihan tuossa tuokiossa, sillä johonkin ne aiemmat kolme ja puoli kuukauttakin katosivat.

Täällä oli lauantaina Katalonian (ja varsin monen muun paikan) suojelupyhimyksen Sant Jordin päivä. Suomeksi tuo pyhimys tunnetaan siis nimellä Pyhä Yrjö. Päivä on Sant Jordin kuolinpäivän lisäksi myös Shakespearen ja Cervantesin kuolinpäivä joten samalla juhlistetaan Kirjan ja ruusun päivää. Kataloniassa ja erityisesti Barcelonassa tuo päivä ei tosiaan ole mikään ihan pikkujuttu. Kaupunki on pikkuhiljaa täyttynyt kirjanmyyntikojuista ja monet kaupat ja leipomot myyvät omia Sant Jordin päivän tuotteitaan, symboliikassa näkyy Katalonian lipun keltapunaraidallinen väritys, ruusut, kirjat ja lohikäärmeet. Wikipedia väittää että puolet Kataloniassa myytävistä kirjoista myydään Sant Jordin päivänä, en tiedä mihin väittämä perustuu, mutta tänään ulkona kulkiessa se ei tuntunut lainkaan epäuskottavalta. Kadut olivat täynnä ihmisiä, kirjoja ja ruusuja myytiin lähes joka kadunkulmassa, ja siis ruusujen lisäksi myös ruusun muotoisia koruja, koristeita ja jopa kinkkuannoksia oli muotoiltu ruusujen muotoon. Jos olen joskus aiemmin väittänyt, että Rambla on ollut täynnä ihmisiä niin ei, nyt se vasta oli. Katu oli nyt kokokaan autoilta suljettu ja silti eteenpäin liikkuminen oli hetkittäin lähes mahdotonta. Nyt liikkeellä oli suurten turistimassojen lisäksi myös vähintään yhtä paljon, oikeastaan todennäköisesti vielä enemmän, paikallisia.

ihmisiä tuntui olevan joka kohdassa näin paljon

näitä kirjakojuja sitten riitti.

Watching the waves crash into the shore

Täällä alkaa olla jo kesä. Tietenkään ei vielä paikallisten mielestä, mutta suomalaiselle nämä +20 asteen lämpötilat melkein joka päivä ovat kesä. Sunnuntaina oli varsin erikoista liikkua ulkona ja katsoa ihmisten vaatetusta. Itsekin innostuin kulkemaan ulkona hetken aikaa t-paidassa, enkä tosiaan ollut ainut. Varsinkin turistit kulkevat aamusta iltaan shortseissa ja t-paidoissa, sitkeimmät paikallisista puolestaan kulkevat edelleen paksuissa takeissa myös päivän lämpimimpinä tunteina. Onneksi Suomessa on ainakin teoriassa kesä silloin kuin palaan takaisin.

Kävin kävelemässä rannalla, jossa oli nyt jo varsin reilusti väkeä. Hyvin harva rannalla oleskelijoista uskaltautui vielä uimaan, suurin osa tyytyi vain oleskelemaan, ottamaan vähän aurinkoa ja hieman kahlailemaan vedessä. Uskaltauduin itsekin kastamaan varpaani veteen, joka oli edelleen aivan järjettömän kylmää. Nyt minua tosin meinaa vaivata pieni flunssanpoikanen, mutta kieltäydyn uskomasta, että se johtuisi tuosta parinminuutin rannalla seisoskelusta.

tuo ranta on muuten hämmentävän jyrkkä

Kävin sunnuntaina myös elokuvissa. Vaikka oikeastaan melkein kaikkialla on sanottu, että Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole hyvä elokuva, piti se päästä todistamaan myös itse. Nyt voin ihan omasta kokemuksestakin todeta, että kyseessä ei tosiaan ole hyvä elokuva. Kyllä siinä jotakin hyviä elementtejä on, mutta ei. Kokonaisuus on vaan jotenkin aivan liian kaikkea. Onneksi kevään aikana on tulossa vielä jotain oletettavasti vähän parempiakin elokuvia.

Äiti ja iskä tulevat Barcelonaan tänään. Ovat itseasiassa tulleet jo, mutta vielä matkalla hotellille. Olen perjantain töistä vapaalla, niin päästään viettämään vähän enemmän aikaa yhdessä. En vielä itsekään tiedä mitä kaikkea ehditään viikon aikana tehdä, mutta katsotaan. Blogin päivittäminen jää luultavasti vasta ensiviikon loppupuolelle. Jos jostain syystä ihan hirveästi kiinnostaa nähdä mitä siihen mennessä tapahtuu, niin instagramiin tulee melko varmasti jotain kuulumisia kuvien muodossa.

Maailma on asioita pullollaan

Kolme kuukautta mennyt ja alle kaksi jäljellä, pitää varmaan vihdoin alkaa oikeasti tehdä niitä loppujakin juttuja mitä on suunnitellut täällä ollessa tekevänsä. Sain tehtyä korkeakouluhaut, en tiedä onko opiskelumotivaationi oikeasti tarpeeksi korkealla, mutta parempi olla edes hakenut kuin jossitella hakematta jättämistä. Haun tekeminen olisi varmasti ollut huomattavasti nopeampaa jos en olisi välissä eksynyt tutkimaan mm. usean suomalaisen jalkapallojoukkueen otteluohjelmia, vanhoja yo-koevihkoja, avoimia työpaikkoja, metroaikatauluja, vuokra-asuntoja ja ties mitä muuta.

virkistävää vaihtelua kulkea töistä lähtiessä eri reittiä,
 kolmas sadepäivä reilun viikon sisään on taas sitten vähemmän virkistävää

Tämä viikko oli töissä aika vauhdikas. Useampi toimistomme työntekijöistä on ollut poissa toimistolta, he ovat olleet huolehtimassa, että yhden ison ryhmän asiat sujuvat mahdollisimman sujuvasti. Se luonnollisesti lisäsi jonkin verran meidän toimistossa olleiden työmäärää. Nyt on alkanut itsekin oikeasti huomata edistystä omassa työn sujuvuudessa. Kyllä tuota kehitystä on niistä alkuviikoista tietenkin tullut huomattavasti jo aiemminkin, mutta itse tuota muutosta ei vaan tule huomattua niin helposti.

Olin tiistaina katsomassa mestarien liigan ottelua FC Barcelona - Atlético Madrid. Tietenkin onnistuin saamaan istumapaikan jatkuvasti huutavan hörhön vierestä. Olen tottunut katsomissani otteluissa vaikka minkälaisiin katsojiin ja metelin pitäminen ehdottomasti kuuluu jalkapallokatsomoihin. Tuo lähes koko ottelun kestänyt täysillä kaiken mahdollisen painokelvottoman huutaminen, oikeastaan raivoaminen, oli kuitenkin jotain aivan muuta. Se ärsytti itseni lisäksi myös useita lähellä istuneita ihmisiä, jopa muita Barçan kannattajia.

kaikessa omituisuudessaan, jotenkin tykästyin tähän kuvaan.

En ole koskaan erityisemmin fanitttanut Fernando Torresia, mutta täytyy myöntää, että olihan se aika hienoa päästä näkemään kyseinen pelaaja livenä. Torresin maali aiheutti spontaanin ilonkiljahduksen, mikä jäi onneksi vieressä istuneeltani mieheltä huomaamatta, sillä lähellä istui myös yksi Atléticon kannattaja, joka juhli maalia huomattavasti riehakkaammin. Hänen suuntaan vierustoverini raivosikin sitten niin paljon, että useamman ihmisen täytyi pyytää tätä ärisijää rauhoittumaan. Torres sitten innostui hieman liikaa ja joutui ulosajetuksi. Alivoimalla Atéltico ei enää pärjännyt, vaan Barça sai Suárezin maaleilla käännettyä ottelun itselleen. Siitä huolimatta Camp Noulta lähdettäessä kukaan ei tuntunut olevan ottelun lopputulokseen erityisen tyytyväinen. Ensi keskiviikkoiltana ratkeaa, kumpi joukkueista menee otteluparista jatkoon.

jonkun uefan naureuttavan idean takia molemmat joukkueet pelasivat vierasasuissaan

Perjantaina lähdin töiden jälkeen käymään taidenäyttelyssä. Turha kuvitella, että olisin vieläkään saanut kerättyä mielenkiintoa mennä johonkin oikeaan museoon. Arenas ostoskeskuksen katolla on näköalatasanteen lisäksi myös näyttelytila, siellä on kesäkuun alkupuolelle saakka The Art of the Brick näyttely. Kyseessä on Nathan Sawayan Lego taideteoksista koostuva näyttely. Jokin tuossa näyttelyssä kolahti. Legoissa on aina ollut jotain kiehtovaa ja esimerkiksi Lego elokuva on suorastaan nerokas, mutta tässä oli jotain erilaista, jotain pysäyttävämpää. Näyttelyssä oli lisäksi valokuvaaja Dean Westin kanssa tehty In Pieces kokoelma, jota olisin voinut tuijottaa ties kuinka kauan. Näyttelyn jälkeen myymälässä on vielä mahdollisuus päästä itse rakentelemaan Legoista omia taideteoksiaan, eikä tuo mahdollisuus innostanut vain lapsia, vaan oikeastaan kaikki näyttelyssä vierailleet jäivät innoissaan rakentelemaan jotain. Voisiko niitä jossain pankkien ja lääkärien odotushuoneissa olevia legoilla leikkimispaikkoja laajentaa niin, että kaikki odottelijat pääsisivät touhuamaan Legoilla?

t-rexin luuranko - legoista! 

Nada es lo mismo sin fútbol

Tiedän kyllä, että onhan se oikeasti melko naurettavaa miten paljon jalkapallo vaikuttaa omaan fiilikseen. Tiedän, että monen tuttuni on vaikea käsittää sitä ihan oikeasti, mutta arvostan jos edes yrittää. Omat tuntemukset jalkapalloon liittyen, niin hyvät kuin huonotkin, ovat kaikesta älyttömyydestäänkin huolimatta vain jotain niin korvaamatonta.

Ennen Barcelonaan lähtöä tuli jossain vaiheessa puhetta siitä, mitä asioista mitä tulee ikävöimään työssäoppimisen aikana eniten. Tuntui jotenkin vaikealta ja turhalta sanoa kovinkaan monelle ääneen sitä ajatusta, että jonkin verran häiritsee se, että HJK:n alkukauden ottelut jäävät näkemättä. Kommentteina sai kuulla muistutuksia ja naureskeluja siitä, että kyllähän täällä Barcelonassakin jonkintasoista jalkapalloa pelataan. Toki, mutta on aivan eri katsoa jalkapallo-ottelua jossa ei aidosti välitä siitä kumpi voittaa, kuin katsoa ottelua jossa elää jokaisen sekunnin täysillä mukana.

Tänään aamulla avasin twitterin, joka oli melko täynnä hehkutusta huikeasta jalkapallopäivästä. Veikkausliiga alkaa, ties mitä muita hienoja otteluita ja tietenkin El Clásico, eli se Espanjan suurin ja kaunein ottelu, FC Barcelona - Real Madrid. Minulla ei ollut lippua otteluun. Sellaisen olisi tietenkin halutessaan saanut, jos olisi ollut valmis maksamaan useita satoja euroja jollekin välitysfirmalle. Olin kokoajan asennoitunut, että ei lippua oikeasti tule saamaan. Elättelin kuitenkin pienenpientä toivoa siitä, että mahdollisen yleisen myynnin alkaessa lippuja olisi ollut vielä jokunen jäljellä. Vietin lauantaina päivällä suorastaan häpeällisen monta tuntia FC Barcelonan nettisivuilla kyttäämässä ja jonottelemassa lippuja. Kerran sain lipun jo ostoskoriin saakka, mutta maksu ei jostain syystä mennyt läpi ja ties miten monen tunnin taistelun jälkeen oli pakko tyytyä toteamaan, että El Clásico jää nyt kokematta.

vaikea saada kunnon kuvaa siitä miten paljon liikkeellä oli ihmisiä. tämä kuva reilut 1,5 tuntia ennen ottelun alkua

Vaikka liputta jääminen otti päähän varsin paljon, en malttanut olla käymättä Camp Noun liepeillä katsomassa tunnelmaa. Real Madridin bussi saapui stadionille melkoisen vihellyskonsertin saattelemana, enkä edelleenkään ymmärrä miten liikenne Camp Noun suunnalla toimii lainkaan ottelupäivisin, sillä ihmismassat kulkevat kaduilla varsin suurina massoina vaikka niitä ei ole erikseen suljettu. Väkeä oli varsin reilusti ja tuntui kokoajan tulevan vain lisää. Ottelua oli katsomassa lähes 100 000 katsojaa ja Camp Noun lähistöllä ihmisiä oli varmasti vielä jotain tuhansia enemmän. Liikkeellä oli varsin reilusti ihmisiä jotka yrittivät vielä ostaa lippuja ja lippuja myyneet ihmiset tiesivät kyllä tasan tarkkaan, että lipuista voi pyytää varsin törkeitä summia. Jokseenkin surkuhupaisaa ja ei edes kovin yllättävää oli nähdä lauma varsin reilusti alkoholia nauttineita suomalaismiehiä kittaamassa vielä vähän lisää olutta ennen stadionille sisään menemistä. En tiedä miten paljon heillä on lopulta jäänyt itse ottelusta mieleen, mutta hupinsa kullakin.

En itse jäänyt stadionin lähistölle vaan jatkoin matkaa hieman keskustan suuntaan. Vastavirtaan käveleminen oli kuitenkin sen verran hidasta, että päädyin katsomaan ensimmäisen puoliajan paikassa, joka nyt vain oli kohdalla siinä vaiheessa kun ottelu oli alkamaisillaan. Tauolla lähdin vähän uhkarohkeastikin ryntäämään lähemmäs keskustaa, toivoen että ehdin ajoissa johonkin missä pystyn näkemään loput ottelusta. Toisen puoliajan alusta jäi näkemättä vain muutama minuutti ja sen jälkeen hulina ottelussa vasta alkoikin. Ehdin toisen puoliajan aikana kirota ties ketkä kaikki Shakirasta lähtien, mutta ottelun päättyessä lähdin naureskellen asuntoa kohti sellaisen idioottimaisen virneen kera, että näytin oikeasti varmaan melko hullulta. Tiivistettynä niille jotka eivät ottelua katsoneet: Barça meni johtoon Piquen maalilla, Real tasoitti ja teki johtomaalin minkä tuomaristo hylkäsi, Sergio Ramos sai punaisen kortin ja alivoimalla Cristiano Ronaldo vei maalillaan voiton mukaan Madridiin. Vaikka nyt tietenkin harmittaa vielä enemmän, että en nähnyt tuota Camp Noulla, niin täytyy sanoa, että kyllä eilinen aika hyväksi päiväksi lopulta kääntyi.

kadulla, ravintolan edustalla n. 20-30 henkeä katsomassa ottelua

Vielä on harkinnan alla pitäisikö mennä katsomaan tiistain mestarien liigan ottelua, sillä jostain käsittämättömästä syystä, suurin piirtein ainoat sadepäivät kaupungissa tuntuvat osuvan samoille päiville kuin mestarien liigan ottelut. Ei jalkapallon katsominen vesisateessa tietenkään mitenkään uutta olisi, mutta kaupungissa, jossa on noin 300 sateetonta päivää vuodessa, tulee mieleen muutamakin asia jota tekee mieluummin kuin istuu kaksi tuntia kaatosateessa. Toisaalta mestarien liigassa on se oma hohtonsa, eikä sitä tosiaan mitenkään turhan usein mahdollista mennä katsomaan.

Hey now I'm feeling fine

Meinaa olla jotenkin vaikea löytää sanottavaa Zaragoza minilomasta, joten kuvia tulee tavallista enemmän. Kaupunki oli mukavan erilainen Barcelonaan verrattuna. Espanjalaisempi, erityisesti kielensä puolesta. Kuulin parin päivän aikana suurin piirtein kymmenen ihmisen puhuvan muita kieliä kuin Espanjaa, näistäkin noin puolet Gironasta kaupunkiin tulleita katalaaneja. Kaupunki oli myös varsin pienen ja tyhjän tuntuinen, vaikka ei sitä oikeasti tietenkään ollut. Veikkaan että melkein kaikki Espanjan kaupungeista olisivat tuntuneet siltä turisteja pursuavaan Barcelonaan verrattuna.

Espanjan pisimmän joen, Ebron, ylittävä Puente de Piedra -silta ja taustalla Catedral-Basílica de Nuestra Señora del Pilar

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki ja Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki. Yhteydet muualle Espanjaan ovat hyvät, sillä kaupunki sijaitsee oikeastaan Barcelonan, Valencian, Madridin ja Bilbaon keskellä, kaikkiin näihin kaupunkeihin on Zaragozasta noin 300 kilometrin matka. Kaupunki on ulkomaisille turisteille vielä varsin tuntematon. Selasin äsken läpi kymmenisen listaa, jossa oli kerrottu missä Espanjan kaupungeissa kannattaa vierailla, osaan oli tarkoituksella valittu vähemmän suosittuja kohteita, mutta yhdessäkään ei mainittu Zaragozaa. Ei se itselläkään ollut kärkipäässä listalla Espanjan kaupungeista missä haluaisin vierailla, mutta voin kyllä olla tyytyväinen, että melko lyhyen etäisyyden vuoksi päätin lähteä sinne. Kaupunkiin tutustuminen on kätevintä kävellen, sillä etäisyydet kaupungissa ovat melko lyhyitä. Bussiasema on hieman kaupungin laidalla ja takaisinpäin mennessä menin sinnekin kävellen. Ei matka ollut pitkä, mutta hieman ankea kulkea. Vähän tuli tunne että olisi kulkenut jossain Vantaan reunamilla. 

Plaza de Pilar, yksi Euroopan suurimmista aukioista...  oikealla kuvassa pari nunnaa.

tämä näky sai minut jotenkin ihastumaan kaupunkiin

Ilman jalkapalloa reissaaminen näyttää olevan minulle mahdottomuus. En lähtenyt Zaragozaan jalkapallon takia, mutta ei se ainakaan vaikeuttanut päätöstä lähteä. Euroopan pääsarjat olivat maajoukkuetauolla, mutta lähes kaikkialla toisiksi korkeimmat sarjat olivat täydessä vauhdissa myös pääsiäisviikonloppuna. Real Zaragoza on varsin perinteikäs ja jopa kohtalaisen menestynyt seura, joka on pelannut suurimman osan historiastaan pääsarjassa. Viimevuodet eivät ole kuitenkaan sujuneet kovin kehuttavasti, eikä sujunut sunnuntain ottelukaan. Ottelu FC Gironaa vastaan oli ohi oikeastaan jo ensimmäisen puoliajan jälkeen. Zaragoza oli 0-2 tappiolla ja yksi pelaajista oli saanut punaisen kortin. En ole varmaan koskaan kuullut yleisöltä noin jatkuvaa ja voimakasta valitusta tuomaria kohtaan, mutta kieltämättä monet päätöksistä olivat varsin kummallisia. Oli hieman yllättävää, että ottelu ei lopulta päättynyt kuin vain 0-3.

La Romareda stadionilla ei ollut ruuhkaa, paikalle saapuneiden Girona kannattajien määrä oli kuitenkin positiivinen yllätys

Kaupungissa on näkyvillä rakennuksia useilta eri aikakausilta, aina roomalaisesta teatterista vuoden 2008 maailmannäyttelyä varten rakennettuihuin moderneihin erikoisuuksiin. Tuo ylimmässä kuvassa näkyvä Basílica del Pilar oli aivan jättimäinen ja on tiettävästi ensimmäinen Neitsyt Marialle omistettu kirkko. Aina nuo massiiviset ja koristeelliset kirkot jaksavat jollain tapaa yllättää. Toinen varsin vaikuttava nähtävyys kaupungissa on maurien rakentama Aljaferían palatsi. Ajanpuutteen vuoksi en mennyt sisälle, sillä en tahtonut juosta sitä vartissa läpi. Ilmeisesti palatsi muistuttaa sisältä jonkin verran maurien Granadaan rakentamaa Alhambra palatsia, joka on Espanjan suosituimpia nähtävyyksiä. Aljafería on toki paljon pienempi ja sijaintia myöten Alhambraa arkisempi, mutta kaikesta huolimatta varsin vaikuttava tapaus, myös ihan vain ulospäin. Hämmentävää miten pelkästään Zaragozassa olevat nähtävyydet saattaisivat jossain muussa maassa kuulua maan tärkeimpiin, mutta täällä ne ovat vain nähtävyyksiä kaupungissa, joka ei tunnu olevan kenenkään matkasuunnitelmien kärjessä.

roomalaisten aikaisten kaupunginmuurien jäännöksiä

tämä hieman rautatieasemalta näyttävä rakennus oli kauppahalli, jossa myynnissä jos jonkinlaista lihankappaletta

Varsin komean näköinen Aljaferían palatsi

Jos jotain haluut, se ei tuu hakee sua kotoa

Tällä viikolla on tosiaan tullut huomattua mm. miten uskomattoman paljon mitä ihmeellisimpiä työpaikkoja sitä onkaan olemassa, esimerkiksi asfalttimiehiä haettiin töihin neljällä eri nimikkeellä. Ei kuitenkaan erityisemmin potentiaalisia työpaikkoja itselleni, mutta kai sitä jotain vielä ilmaantuu, tai ehkä saan vielä inspiraation hakea johonkin kouluun. Jos jokin korkeakouluhauissa ärsyttää, siis sen lisäksi että en oikeasti tiedä mihin ihmeeseen hakisin, on se miten raivostuttavan epäselvä tuo uusi nykyinen Opintopolku hakusivusto on. En tiedä kuka sen on suunnitellut, mutta jos sen on ollut tarkoitus saada potentiaaliset hakijat pakenemaan paikalta, niin sitten se kyllä on onnistunut.

Olen viettänyt pääsiäisen tähän mennessä Barcelonassa, tekemättä mitään kovin ihmeellistä.

Barcelona tuntuu todellakin olevan täynnä ihmisiä. Monet paikalliset lähtevät kyllä lomalle pääsiäisenä, mutta turisteja on ollut kaupungissa huomattavasti normaali viikonloppua enemmän. Niin kuin lähes kaikki muutkin asiat, myös pääsiäisen vapaat menevät Espanjassa hieman alueittain. Torstai taisi olla vapaa oikeastaan kaikkialla muualla paitsi täällä Kataloniassa, perjantai oli vapaa kaikkialla ja maanantai on vapaa Katalonian lisäksi muutamalla muulla itsehallintoalueella.

Näin sattumalta Facebookista, että joku katusoittajapoika on tulossa Barcelonaan. Kyseessä oli siis jonkinlaista fanijoukkoakin ympärilleen saanut sveitsiläinen Naeman, joka kiertelee ympäri Eurooppaa soittelemassa kaduilla covereita tutuista hittibiiseistä. Koska itselläni ei ihmeellisempääkään ohjelmaa ollut, kävin vilkaisemassa minkälaista meininkiä tämä saisi Barcelonan kaduilla aikaan. Paikalla saavuttuani kuuntelijoita oli paikalla jonkin verran, vähemmän yllättäen iso osa heistä oli suunnilleen saman ikäisiä tai hieman itseäni nuorempia tyttöjä. Seisoskelin kuuntelemassa tuota musisointia ihan hyvän aikaa, kuulijoiden määrä vaihteli vajaasta kolmestakymmenestä lähemmäs pariinsataan. Ehkä jopa yllättävää miten pääasiassa Justin Bieberiä ja muuta vastaavaa laulamalla sai niinkin hyvin rahaa ja kiinnostusta ihan kaikenlaisilta ihmisiltä. Lähdin itse jatkamaan matkaa siinä vaiheessa kun Naeman piti tauon ja fanityttölauma jäi ottamaan selfieitä. Myöhemmin selvisi, että lupa tuohon katusoittamiseen oli puuttunut ja poliisi oli tullut keskeyttämään musisoinnin noin kolmen tunnin soittamisen jälkeen.

juuri tällaiset hauskat pikkujutut on näitä isojen kaupunkien ihania puolia

Oma pääsiäiseni jatkuu huomenna Zaragozassa. Ei mitään erityisen tarkkoja suunnitelmia siitä mitä aion tehdä siellä, mutta hauska päästä näkemään taas erilainen ja vaihteeksi oikeasti pääasiassa espanjankielinen kaupunki. Ensi viikolla onkin sitten jo huhtikuu, eikä kauaa niin kotiväkikin tulee käymään Barcelonassa. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?

Recapacita por un momento

Viime viikko meni lähes kokonaan koulutehtävien parissa. Ei jotenkin ole yhtään vireessä minkään sellaisen suhteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saa päähänsä ajatuksen siitä, että mikään ei suju ja kaikki on hankalaa, kaikki tosiaan myös muuttuu vaikeaksi. Nyt on taas muutama juttu tehtynä ja voi taas hetken olla tekemättä ainakaan mitään isompia koulutehtäviä. Vieläkään ei ole aavistustakaan mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen, mutta jossain vaiheessa on vaan pakko keksiä jotain. Ideoita otan kyllä vastaan, mutta todennäköisesti tyrmään ne kaikki. Se niistä mahdollisista neuvoista siis.

jossain kaupungissa tämäkin näyttäisi varmaan hienommalta, täällä tuntuu välillä että joka kolmas rakennus on tuollainen

Sunnuntaina oli taas jalkapallon vuoro. Nyt vihdoin Espanyolin kotiottelu, vastassa oli Athletic Bilbao. Ei järjetöntä yleisöryntäystä. Cornellà-El Pratin stadion oli suunnilleen puolillaan, mutta yleisö piti hyvin tunnelmaa yllä ja varsinkin tuomari sai kyllä kuulla kotiyleisön mielipiteen työskentelystään. Kotiyleisön riemuksi Espanyol onnistui nousemaan tappioasemasta voittoon, eikä ainakaan sarjassa säilymisen puolesta tarvitse pahemmin jännittää. Joku (muukin kuin kotijoukkueen paidanväri) oli Espanyolin ottelussa vaan niin paljon kotoisampaa kuin Camp Noulla. Pitänee mennä vielä jonkun kerran uudestaan. Loppukevään jalkapallonkatselun määrä riippuu vähän siitä mitä kaikkea muuta keksii ja mihin kaikkiin matseihin tulee hankittua lippuja. Hienoja kokemuksia nämä La liga matsit ovat, mutta kyllä matseissa käynti on vaan niin paljon hauskempaa silloin kun oikeasti välittää siitä kumpi voittaa.

vapaapotku, joka ei johtanut oikein mihinkään

Sunnuntai-illan melko ex tempore pizzalla käynti Miinan kanssa piristi mukavasti muuten vähän tympeämpää viikkoa. Pääsiäissuunnitelmat ovat edelleen vielä hieman tai oikeastaan melko paljon auki. Jännittää itseänikin saanko mitään päätettyä. Ehkä tähän loppukevääseen jossain vaiheessa vielä jotain ryhtiäkin tulee.