Viime viikko meni lähes kokonaan koulutehtävien parissa. Ei jotenkin ole yhtään vireessä minkään sellaisen suhteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saa päähänsä ajatuksen siitä, että mikään ei suju ja kaikki on hankalaa, kaikki tosiaan myös muuttuu vaikeaksi. Nyt on taas muutama juttu tehtynä ja voi taas hetken olla tekemättä ainakaan mitään isompia koulutehtäviä. Vieläkään ei ole aavistustakaan mitä aion tehdä tämän koulun jälkeen, mutta jossain vaiheessa on vaan pakko keksiä jotain. Ideoita otan kyllä vastaan, mutta todennäköisesti tyrmään ne kaikki. Se niistä mahdollisista neuvoista siis.
 |
| jossain kaupungissa tämäkin näyttäisi varmaan hienommalta, täällä tuntuu välillä että joka kolmas rakennus on tuollainen |
Sunnuntaina oli taas jalkapallon vuoro. Nyt vihdoin Espanyolin kotiottelu, vastassa oli Athletic Bilbao. Ei järjetöntä yleisöryntäystä. Cornellà-El Pratin stadion oli suunnilleen puolillaan, mutta yleisö piti hyvin tunnelmaa yllä ja varsinkin tuomari sai kyllä kuulla kotiyleisön mielipiteen työskentelystään. Kotiyleisön riemuksi Espanyol onnistui nousemaan tappioasemasta voittoon, eikä ainakaan sarjassa säilymisen puolesta tarvitse pahemmin jännittää. Joku (muukin kuin kotijoukkueen paidanväri) oli Espanyolin ottelussa vaan niin paljon kotoisampaa kuin Camp Noulla. Pitänee mennä vielä jonkun kerran uudestaan. Loppukevään jalkapallonkatselun määrä riippuu vähän siitä mitä kaikkea muuta keksii ja mihin kaikkiin matseihin tulee hankittua lippuja. Hienoja kokemuksia nämä La liga matsit ovat, mutta kyllä matseissa käynti on vaan niin paljon hauskempaa silloin kun oikeasti välittää siitä kumpi voittaa.
 |
| vapaapotku, joka ei johtanut oikein mihinkään |
Sunnuntai-illan melko ex tempore pizzalla käynti Miinan kanssa piristi mukavasti muuten vähän tympeämpää viikkoa. Pääsiäissuunnitelmat ovat edelleen vielä hieman tai oikeastaan melko paljon auki. Jännittää itseänikin saanko mitään päätettyä. Ehkä tähän loppukevääseen jossain vaiheessa vielä jotain ryhtiäkin tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti