Huele a aire de primavera

Vaikea käsittää, että nyt on jo maaliskuu, hämmentävää miten nopeasti helmikuu sujahti ohitse, vaikka siinä oli tänä vuonna karkauspäiväkin mukana. Alkaa pikkuhiljaa olla ihan oikeasti kevät. Niin se aika vain menee. Kävin viikonloppuna taas elokuvissa, tällä kertaa katsomassa Coenin veljesten uuden elokuvan, Hail Caesar!, oli kyllä vielä omituisempi kuin odotin. Varsin tuulisesta säästä huolimatta päätin kävellä elokuvateatterilta takaisin asunnolle. Rannan vierellä kävely oli yllättävän rauhoittavaa, huolimatta siitä, että meri ei sunnuntaina ollut kovinkaan rauhallinen. Minulla on ollut vähän paha tapa kulkea ihan käveltävissä olevia matkoja metrolla. Oikeasti pidän metrolla matkustamisesta varsin paljon ja kun se kerran on mahdollista, kätevää, eikä erityisen kallista, houkuttelee se joskus vähän turhankin paljon. Olen viimeaikoina pyrkinyt johonkin mennessä kulkemaan matkan ainakin jompaankumpaan suuntaan kävellen tai pidempiä matkoja kulkiessa jäämään hieman kauempana olevalla pysäkillä kyydistä pois.

Port Olímpic, jossa muutama tusina veneitä

Tajusin, että en ole kirjoittanut tänne töistä oikeasti juuri mitään. Tuntuu vaan jotenkin niin kovin hankalalta selittää tänne työstä jotenkin järkevästi, mutta kai voisin hieman tarkemmin yrittää kertoa jotain. Toimisto, jossa olen työssäoppimassa, on siis Incoming matkatoimisto, joka sijaitsee aivan Barcelonan keskustassa. Hoidamme Espanjaan saapuvien, lähinnä pohjoismaalaisten, asiakkainen varauksia, milloin mihinkin. Olen melko varmasti harjoitteluni aikana lähettänyt enemmän sähköposteja kuin aiemmin elämässäni yhteensä. Hyvää harjoitusta olen ainakin saanut. Kaikki ei tietenkään aina mene niin nopeasti ja sujuvasti kun toivoisi ja silloin saattaa olla hyvä soittaa perään. Jonkun verran olen päässyt tekemään tarjouksia ja varauksia. Lisäksi olen päivittänyt tietoja työpaikkamme järjestelmiin, menuja, hotelleita, vähän milloin mitäkin. Niitä on pitänyt myös kääntää jonkun verran suomeksi ja englanniksi. Siinä kai se pääpiirteittäin oli. 

Yhtään minkään reissun suunnitteleminen on ollut jotenkin hirvittävän vaikeaa, tai oikeastaan suunnittelu ei ole vaikeaa vaan päätöksenteko. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että mietin hirveästi kaikkia vaihtoehtoja, mutta en lopulta tule selviämään tunnin junamatkaa kauemmaksi. Tosin pitäisi ehkä niitä lyhyitä junamatkojakin alkaa pikkuhiljaa miettiä jos niitä aikoo oikeasti toteuttaa. Tärkeämpääkin pohdittavaa toki olisi, nimittäin miettiä oikeasti tulevaisuuden suunnitelmia, mahdollista opiskelua tai työnhakua. Hetken ammattikorkeakoulujen nettisivujen ja avoimien työpaikkojen selaamisen jälkeen, alkaa ajatus lomareissujen varaamisesta tuntua helpoimmalta päätökseltä ikinä. En haluaisi panikoida, mutta kaikkien näiden suhteen päätöksiä alkaa oikeasti pakko alkaa tekemään pian. Se millaisia päätöksiä saan lopulta aikaan onkin sitten jo aivan eri tarina.