The stars are out tonight

Innostuin sittenkin lähtemään katsomaan jalkapalloa jo lauantaina. Kävin ostamassa lipun yhdestä Barçan virallisista kaupoista. Lippuni oli halvin mahdollinen ja no aikamoisen kuntoilusuorituksen siinä sai tehdä kun kiipesin sinne ylimmän rivin superahtaalle paikalleni. Ottelua pystyi seuraamaan hyvin, ja itse pelin seuraaminen oli todennäköisesti helpompaa sieltä, kuin aivan kentän tasolta sen melko tarkkaan sata riviä alempaa. Kuitenkin jos aikoo käydä La liga ottelussa oikeastaan vain kerran elämässään, suosittelen vahvasti paikkaa jostain hieman alempaa, niin että pystyy tunnistamaan pelaajia, vaikka ei olisi tuijottanut heitä televisiosta tuntitolkulla. Niin ja vielä lauantain otttelusta? No, Barça voitti Granadan 4-0 ja Messi teki hattutempun, melko normaali ilta Camp Noulla siis.

Neymar antmassa kulmpotkua

ja tässä illan päätähti

Ihan oli komeat näkymät.

Sunnuntaina menin shoppailemaan, tai no lähinnä pyörimään kaupoissa siitä ilosta kun ne olivat alennusmyyntien takia sunnuntaina niinkin laajalti auki. Kuljin ensin vähän matkaa Barri Gòticin läpi metrolle, jolla suuntasin Diagonal Mar ostoskeskukseen. Äkkiseltään melko pieneltä vaikuttava ostoskeskus paljastui todella laajaksi. Kauppoja ja ravintoloita yhteensä parisensataa, mm. varsinkin opiskelijabudjetilla liikkuvien suosikkikauppoihin lukeutuva Primark. Diagonal Marissa oli myös elokuvateatteri jossa nähtävästi pyörii viikonloppu aamupäivisin muutamia elokuvia alkuperäisellä äänellä. Tämä täytyy ehdottomasti pitää mielessä, kun tulee tarve päästä elokuviin.

huppari, lenkkarit, t-paita ja pörrösukat. yhteensä 28€

Juu nyt on työssäoppiminenkin lähtenyt käyntiin. Alku on lähtenyt liikkelle melko rauhallisesti, olen päässyt tutustumaan sähköpostiin, varausjärjestelmään ja yleisesti siihen miten työprosessit etenevät. Toimistoon tulee tällä viikolla pari tietokonetta lisää, joten varmaan viimeistään ensi viikolla pääsee vielä enemmän tekemään kaikenlaista myös itse.

Töiden jälkeen olen ollut sen verran väsynyt että pieniä kiertoreittejä lukuunottamatta olen tullut suoraan asunnolle. Kenties myös tieto siitä, että ei ole pakko juosta läpi kaikkia nähtävyyksiä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti läpi, on vähentänyt tarvetta lähteä hämärän tullessa haahuilemaan ympäri kaupunkia katsomassa must-see nähtävyyksiä, joista olen kuitenkin monet jo nähnyt silloin vuosia sitten. Varmaan kun rytmiin alkaa tottua hieman paremmin, tulee myös arki-iltaisin tehtyä jotain erityisempää.

Tämän jutun nähtyäni oli pakko tulla lisäämään postaukseen vielä yksi huomio. Tieto siitä, että suomalaisten oma tila on suurempi kuin oikeastaan varmaan kellään, ei ole mitenkään uusi tai yllättävä. Itseäni ei häirinnyt esimerkiksi se kun pariskunta jonka luona olen vuokralla tervehti minua  poskisuudelmin kun saavuin tänne ensimmäistä kertaa. Asia josta kuitenkin huomaan hämmästyneeni täällä on se, miten lähelle ihmiset tulevat istumaan penkeillä. Siis pitkillä yhtäläisillä penkeillä joita on puistoissa, ostoskeskuksissa, missä milloinkin. Vaikka koko muu penkki olisi tyhjä, täällä näyttää olevan täysin normaalia istahtaa ihan viereen.. Eivätkä siis viereenistujat ole olleet mitään epämääräisiä laitapuolenkulkijoita jotka tulevat häiritsemään, vaan millon ketäkin, tavallisia, siistejä ihmisiä. Joten ehkä se on ihan hyvä oppia siihen, että se on tuskin maailmanloppu jos lumimyrskyssä bussia odottaessa menisikin vaikka 10 cm lähemmäs toista bussin odottajaa.