Olevinaan taas puuduttava viikko takana mutta oikeasti ei se nyt niin puuduttava ollut. Kävin sunnuntaina katsomassa Barçan kauden viimeisen kotiottelun, joka oli tällä kertaa paikallisottelu Espanyolia vastaan. Rehellisesti sanottuna oli kyllä harvinaisen tympeä ottelu ja taas kerran mietityttää miten hiljaa yli 90 000 ihmistä voikaan hetkittäin olla. Derbi Barceloní ei missään tapauksessa ole niitä kiihkeimpiä paikallisotteluita, mutta tuo oli jopa odottamattoman laimeaa. Kyllähän siinä on ollut oma viehätyksensä, että Camp Noun kokoinen stadion on vajaan 40 minuutin matkan päässä asunnolta. Erityisesti mestarien liigan otteluiden alla kaupungilla oleva tunnelma ja Ramblalla vastaan tulevat laulavat vieraskannattajat on jotain mihin todella mielellään tottuisi. Paikallisotteluiden tunnelmassa puolestaan Helsinki on Barcelonaan verrattuna täysin ylivoimainen.
 |
| nämä kuvat saa stadionin näyttämään jotenkin massiivisemmalta kuin miltä se oikeasti tuntuu |
Koko kevään ajan on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa myös koripalloa, mutta se on jotenkin vain syystä tai toisesta vähän jäänyt. Keskiviikkona sain sitten ryhdistäydyttyä ja lähdin kohti FC Barcelonan sisäurheiluhallia, Palau Blaugranaa, joka sijaitsee aivan Camp Noun vieressä. Innostukseni vihdoin lähteä oli vierasjoukkue Gran Canariassa pelaava Sasu Salin, joka tosin oli keskiviikon ottelussa ainoastaan katsojan roolissa. Tulipa nyt kuitenkin lähdettyä. Koripallokin on oikeasti viihdyttävää katsottavaa ja vähän jopa harmittaa, että ei oikein ole aikaa katsoa enemmän.
 |
| kameran akku oli päässyt loppumaan niin korismatsista vähän pikselimössöisempi kuva |
Lisäksi viikkoon on mahtunut melkein yliannostuksen verran euroviisujen kuuntelua ja katselua. Onnistuin itse veikkaamaan semifinaalien jatkoon menijät hämmentävän hyvin oikein. En sitten tiedä johtuuko tuo enemmän omasta melkein 15 vuoden Euroviisujen katselukokemuksesta vai siitä, että yllätyksiä ei erityisemmin tullut. Voittajaa en lähde veikkaamaan. Tai siis kun on omat toiveet siinä mitkä maat näkisi ihan mielellään voittamassa ja samaan aikaan tieto siitä, että suurimmat ennakkosuosikit ovat niitä joita ei välttämättä niin mielellään näkisi voittamassa. Huomenna siis, tämän nykyisin vähemmän salaisen paheeni, Euroviisujen finaali. Maanantai on täällä vapaa, joten edessä on pitkä viikonloppu. Pari luokkakaveria on tulossa käymään Barcelonassa, joten varmaan myös jonkunlaista tapaamista luvassa. Lisäksi mahdollisesti luvassa Barçan mestaruusjuhlat, joita he eivät tosin ainakaan millään jättikulkueella juhli, vaikka voittaisivatkin. Ensi viikolla sitten varmaan vihdoin turistinleikkimisen loppukirin pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti