Sieltä näkee ohi kaupungin

Pakkaaminen ei todellakaan ole vahvinta alaani. Toki viiden lähes viiden kuukauden pakkaaminen yhteen matkalaukkuun on tuskin helppoa kenellekään, mutta veikkaan että moni onnistuu siinä huomattavasti sujuvamminkin kuin minä. Koska loppuviikosta on sen verran muutakin tekemistä kuin blogin kirjoittaminen ajattelin kirjoittaa vielä yhden viimeisten päivien tapahtumia tiivistävän tekstin, luvassa melko paljon kuvia, sillä aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiseen ei hirveästi ole.

Sunnuntaina lähdin käymään Tibidabolla. Olin bongannut sen työpaikan ikkunasta jo ensimmäisellä viikolla ja ajattelin että siellä on päästävä käymään. Jossain vaiheessa jo luovuin ajatuksesta käydä siellä, mutta varsinkin vuoren päällä olevan Sagrat Corin kirkon päältä näkymät kaupunkiin ovat melko uskomattomat, että paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Vuorella on kirkon lisäksi yksi Euroopan ja ilmeisesti myös maailman vanhimmista edelleen toiminnassa olevista huvipuistoista.

Maisemaa Tibidabon huvipuistosta ja kirkosta

maisemia kirkon toiseksi ylimmältä tasolta

 Maanantaina lähdin oikeasti huvipuistoon kun matkustin junalla PortAventuraan, lomakohteena tunnetun Saloun kaupungin kupeessa olevaan huvipuistoon. Olin perheeni kanssa Saloussa lomalla kesällä 2004. Tuo pariviikkoinen oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani ja tietenkin silloin Salou, PortAventura ja kaikki paikat jossa kävimme tuntuivat melko lailla hienoimmilta ja ihmeellisimmiltä paikoilta ikinä. Muistan äitini sanoneen minulle jossain vaiheessa tuohon reissuun liittyen, että ainahan sinne voi matkustaa uudestaan. 10-vuotiaalle ensimmäisellä ulkomaanlomalla olevalle lapselle tuo lause tuntui suurin piirtein yhtä lohdulliselta kun olisi sanonut että kyllä lehmätkin voivat oppia lentämään, mutta tosiaan voihan sinne matkustaa uudestaan. Huvipuistopäivän jälkeen kävelin vielä Saloun keskustaan. Se on toukokuun lopussa on varsin hiljainen paikka, mutta kyllä sieltä samoja tuttuja paikkoja pystyi tunnistamaan. Tuo maanantai oli kyllä kokonaisuudessaan aikamoinen nostalgiamatka 12 vuoden takaiseen ensikosketukseen Espanjasta ja Kataloniasta.

viime kerralla suosikkilaitteeksi noussut Dragon Khan ja ympärille rakennettu uudempi Shambala

Saloun rantakatu... hiekka on muuten Saloun rannoilla paljon hienompaa kuin Barcelonassa

Tänään saimme vihdoin Miinan kanssa käytyä Sagrada Familiassa. Olimme puhuneet sisällä käymisestä melkein heti alusta alkaen ja jossain vaiheessa vitsailimmekin, että luultavasti olemme siellä sitten viimeisenä päivänä ja näinhän siinä nyt kävi. Kirkko on sisältäkin sen verran ihmeellisen näköinen, että ymmärtää kyllä hyvin että rakentaminen ei ole ihan parissa vuodessa onnistunut.

siinä nyt sitten sisäkuvaa tästä ikuisuusrakennelmasta

Siinä kaikki tästä keväästä. Saatan ehkä kirjoittaa vielä jotain kotiinpaluusta, tai sitten en. Huomenna aikaisin aamulla siis paluu takaisin Suomeen ja perjantaina valmistujaiset. Yhtä aikaa ainakin hämmentynyt, kiitollinen, tyytyväinen ja haikea olo.